kiihkot

project maman blogissa oli ihanaa loan heittoa aiheesta babybjön vs. manduca. mä oikeen tein herkkuleivän nautiskellakseni "keskustelusta" (lue: loan heitosta) kommenttilootassa. (vrt. vauva-lehden keskustelupalsta.) ymmärrän että mama siellä vähän kärisi, kun siellä mentiin henkilökohtaisuuksiin koskien hänen valintojaan ja suhtautumista omien lasten hyvinvointiin.

ihan tällai äitiyden "konkarina" oon eniten huolissani tässä maailmassa "maalaisjärjeksi" kutsutun luonnonvaran katoamisesta.

pyhä sylvi! ihmiset! äidit! naiset!

antakaa toistenne nyt olla. mä oikeesti ymmärrän että kun ihminen keksii jonkun kivan jutun, ja tulee siitä ns. uskoon, niin asiaa on hauska toitottaa muille, ja kertoa kuinka tää nyt on se maailman ja sen lapset pelastava keksintö. muttakun jokainen tekee ne valinnat oman elämänsä sanelemana. lasten piirteiden sanelemana, oman hyvinvoinnin ja kiinnostuksen kohteiden, elämän painopisteiden sanelemana. tuliko tää yllärinä?

olen itse joissain (kasvatus)asioissa kovinkin pedantti, mutta ko tää elämä on musta suht semmosta, mitä mun yks (muuten äärimmäisen pönttöpää) valmentaja on viisaasti sanonut. hoida oma tonttisi. pidä huolta siitä että teet omat asiasi hyvin. turha huudella vieraisiin pöytiin, toisen kenttäpuoliskolle, tai edes omalle kaverille. kato kun sillä on ihan omat hommansa. sillä että sä keskityt muiden "virheisiin", ryssit varmasti oman tonttis ja jollainmuotoa omissa soi.

näinpä.

ammatti-ihmisenä en ole kuullut yhdenkään lapsen lonkkien vammautuneen, tai sillä ADHD:tä todetun siksi että sitä olis kannettu bb-kantorepussa manducan sijaan. eikä kukaan ole hakeutunut mun, tai yhdenkään kollegan pakeille siksi, että sen lapsi olis kävellyt käytettynä ostetuissa kengissä. (koska sekin on Täydellisten Äitien mielestä syntiä. huoh.)

kaikesta voi vääntää.
- kestovaipoista (olisin halunnut. meillä EI toiminut, mikään. sanotte mitä sanotte. EI. T.O.I.M.I.N.U.T.)
- imetys 2/3 onnistui (kaikkea ei voi saada. esikoinen on meillä "pullovauva". täysin terve, fiksu, allergiavapaa. korvatulehduksia nolla. ähäskutti.)
- ruokavalio (mä olen nipo. mutta hei, täydelliset äidit, oon nähnyt ja kuullut kuin tein lapset syö valmisruokia, ja karkkiakin. vuodenpintaan. mitähän te luulette että siitä seuraa? anna kun arvaan. ei mitään.)
- viihde ja media (näissä mä olen nipo. oli hauska selittää 4-vuotiaalle lukemaan oppineelle esikolle lööpeistä tekstiä "isä murhasi vaimon ja lapsensa. vinkeetä eikö? ja ruttu on tarhassa kuullut kaikenmaailman katastrofeista joita se ei kotona näe/kuule, koska mein mielestä sen ei tarvitse niistä tietää, koska ne ei sen maailmaan kuulu. selittele sitten noku noku, tota. (p.s. kuuntele mitä lapsi kysyy ja vastaa AINOASTAAN siihen. on ammatillinen neuvo.) vituttaa silti. kaikelta ei voi lasta suojella.)
- lelut (meillä ei niitä juurikaan ole. yks hyvä luennon aihe on "lapsen ei tarvitse saada kaikkea mitä muilla on. miksi näin?" kerron sen toiste, koska muuten tästä tulee ihan hitonmoinen romaani ja iltapuhde. teille ja mulle.)
- liikunta ja leikki (lapselle tervettä on vapaa leikki ja vapaa liikunta. älkää saakeli nyt raahakko niitä ainasiin hoploppeihin, lintseihin ja muihin vitkutuksiin. kerhoihin, urheiluihin.*  mitä ne tekee tein kotiutuessa. kiukuttelee? arvasin. miksi tiesin? olen nähny. miksi ne tekee niin? kerron myöhemmin. (äidillinen, ammatillinen neuvo: vie lapsi metsään! voin kertoa myöhemmin miksi jos kiinnostaa.)
- päivähoito (mä haluaisin kasvattaa mun lapset mahd. pitkään kotona. mutta ne penteleet on näköjään semmoista laatua, että ne RAKASTAA olla päiväkodissa. nuo pienet petturit, elosalamat, virkeät, vinkeät ja vikkelät pikku penteleet!) 

ah, väännetäänkö kättä näistä? tuskin tarvitsee. ko muutkin varmaan osaa ihan itte. tai ainakin pitäis. ihan vihjeenä, joskus kannattaa miettiä niitä perusteita asioiden takana, sit kun ne on itselle selvät, on ne helppo perustella lapselleen kanssa. ja niille kiihkomanducauskovaisille naapurintädeille.

p.s. mulle manduca ei käynyt lainkaan. halusin kantaa poikulia "parhaassa mahdollisessa" hytkyttimessä, mutta se ei istunut mulle (luit oiken: MULLE) lainkaan. ergolla mennään, edelleen.

* toki poikkeus vahvistaa säännön. aattele mitä tulee sen ihmisen lapsesta, jolle huvipuistot on henki ja elämä? huvipuistofanaatikko ehkä itsekin? tai kuin siistiä on päästä vaikka kiihkofutisiskän kanssa futismatsiin? joskus se harrastuksen jakaminen ja yhteinen aika on kaikista tärkeintä. muistan yhden tapauksen vuosien takaa jossa kaljasieppo iskä piti lapsen poissa koulusta "perhepäivän" takia kerran lukukaudessa. ne meni essolle juomaan kaljaa (isi) ja pelaan pajatsoa. ja se oli lapselle siisteintä ikinä. moraalisesti epäilyttävää? ehkä. ehkä ei. riippuu katsotko asiaa yhteiskunnan, vai yksilön vinkkelistä. arvaatko mistä mä katon?