nyt uskaltaa jo sanoa.
poika on kunnossa.
ihme että tommonen kääpilö selviää vaille kolmen metrin pudotuksesta vaurioitta. (mustelmia toki löytyy.)
ihmiset joiden kanssa oon asiasta puhunut, on olleet äkäsiä päiväkodin suuntaan. miten tällästä voi päästä tapahtumaan edes? mä en osaa olla vihanen. kaikenlaista maailmassa voi sattua. ja tiedän miten vikkeliä nää mein himpulat on. mä olen vaan ja ainoastaan äärimmäisen kiitollinen siitä, että poika selvis ehjänä. se on tärkeintä. ehkä ne päiväkodissakin kattelee sit eri silmin sen menoa. oikeesti niinku.
p.s. sovittiin murun kanssa että jos klompsuja vastaisuudessa tulee, niin soittavat sille ensin. mun psyyke ei kestä tommosia puhelinsoittoja ja tilanteita. varsinkaan kun olen 45min matkan päässä tapahtumapaikalta. muru sit saa noutaa teloutuneen lapsen, ja soittaa vasta mut duunin pihalta mukaan lastenklinikalle. nii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti