ei tullut keltaista lattiaa, vaikka ruttu tilasi.
oltiin vähän persoonattomia ja valittiin tammea. ei sillä että rakennuttajalla olis keltaista ollut valikoimissa...
muutenkin mun toiveet kuulosti niiden korvaan ihmeellisiltä. siis mitä sä haluat niille portaille tehtävän? ja siis mikset halua peilikaappeja? toiv itse insinööri ei ole niin kummestunut kun huomenna sille soitan.varmistelen mistä asioista kannattaa edes alkaa vääntää.
eilen kun murun kanssa täällä remppailtiin "pikkujuttuja", niin olin kyllä perin tyytyväinen siihen että uusi asuntomme tulee olemaan ihan uusi. vaihtelu virkistää. kahden enempi ja vähempi rempatun kodin jälkeen haluan asuntoni "avaimet käteen"-periaatteella. kiitos.
pankissa aiheutin harmaita hiuksia alkamalla miettimään eri korkosysteemejä valmiit, allekirjoittamattomat laput nenän edessä. pankkitäti ja muru istui jännittyneinä ainakin vartin odottamassa että mun iso pyörä raksahtais ja saisin jotaki päätettyä. haarukoituamme vaihtoehdot kahteen, alkoi fiilis tuntua "haluatko miljonääriksi"-kisailijalta, kun muru ja pankkitäti ehdottivat että soittaisin mun mutsille. no en soittanut. päätin ihan itse. epäilin että mutsilla* on kuitenkin joku jälkiviisas kommentti, joten soitin sille heti pankin ovista ulkoonnuttuani. "fiksu tyttö" sanoi äiti päätökseni kuultuaan, "oikea ratkaisu".
kyl mä osaan ihan ite. kato.
* (mutsi on "alalla". ja muutenkin tietää kaikesta kaiken. ja sillä on joka asiaan mielipide, eikä se epäröi sanoa niitä ääneen.)
isoin juttu tässä päivässä mulle oli kuitenkin se että kotiin tullessa mä radikaalisti leikkasin tutin katki.
"töpti -kki." sanoi poika ja antoi sen pois.
"töpti -kki" se sanoi mennessään nukkumaan. otti räsystä haliotteen ja sillä sipuli.
onkohan tää? sillä sipuli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti