joo-o.
rutun vauva-aikana neuvottiin jättämään tutti pois vuoden ikäsenä. tai usemmassa julkaisussa kerrottiin että "vastuulliset vanhemmat tekee niin." no, niinpä sitten tehtiin. ja se oli yks helkkarin vikatikki.
kolmen lapsen kokemuksella sanon, kuuntele itseäs, lapsen tarpeita ja oman perheen fiiliksiä, älä iänikuisia "hyviä neuvoja".
ruttu ei selkeesti ollut valmis luopumaan tutista silloin kun mä hyvää tarkoittaen sen siitä vierotin. hitto että sydäntä korventi myöhemmin lukea jonkun psykologin kirjoitus siitä, että tutti on lapselle psykologinen huolenpidon siirto-objekti, eikä siitä ole kiire luopua. varsinkaan jos sen nuputtaminen on kohtuullista. varsinkin nukkumaanmennessä se tuo lapselle turvallisuuden tunnetta, kun vanhempi poistuu yleensä huoneesta.
poika taasen selkeesti on valmis tutista luopumiseen. tuntuu että se on persoonaltaan hieman joustavampi tapaus muutenkin kun tuo sisarensa. eilen oli vähän rallia illalla, mutta parempaa kohti ollaan menossa.
tuohon siirto-objekti-teoriaan uskon vieläkin. poika on ainakin ollut tosi kovassa sylin puutteessa eilen ja tänään. samaa sanoivat päiväkodissakin. onneksi on aikaa sylitellä ja halitella. ihana viikonloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti