puolen vuoden matot

huoh. taas on se aika vuodesta kun pitää pohtia mattopolitiikkaa.
meillä on olohuoneessa kiva sisal-matto, mutta ei, sekään ei ollut hyvä koiraperhevalinta.

oon jo alistunut siihen, että matot on meillä kulutustavaraa, mutta vielä kerran huudan teitä apuun ennenkun menen ostamaan uuden puolenvuoden maton.
- onko mitään mattoa joka olis fiksu koiraperheessä?
semmoi mistä tahrat lähtee helposti, karvat lähtis imuroimalla ja sillai. eikä olis kamalan tyyris?

köyhä sisustaa

hylly on pyörinyt täällä iät ja ajat. sopimatta minnekään. 6kk aikana se on muuttanut esikoisen ruskeasta hyllystä valkoiseksi kenkähyllyksi, siitä pihalle kukkahyllyksi, ja siitä jalat irroitettuna koirien nukkuma-arkuksi. koirat ei halunneetkaan nukkua arkussa, joten hylly muutti pestynä tenavien laatikkohyllyksi. aika kiva. yhteneväisyyttä odotan vielä laatikoihin ilmaantuvan, jahka saan taas jonkun idean siihen.

rutun maalaus odottaa jääkaapin ovessa kehystämistä.

penskojen maalaukset päätyivät muistilapuiksi ikean peltilaatikkoon.

pihalta kerätyistä risuista tuli kranssi, jota koristaa pojan teos "pöllö".

mun murulle hankkima tuparilahja löyti viimein paikkansa makuuhuoneen seinän nurkasta.

ja rutun piirrustuksista ja palasta tapettia tuli pieni kollaasi hyllyn päälle.


ei muuta tälläkertaa.
nyt mä keskityn saikkupäivän viettoon, yrjötaudin voittamiseen ja kerään voimia iltapäivän jännittävään asiaan. peukut pystyyn!

kolmas kurkkaus

karmivat mäntyportaat.
kun nää alkaa kellastuu, mä alan pillittää.
olisin halunnut mustat tai valkoset.
rakennuttaja pyöritteli silmiään.

en voi uskoa ettei ne ole ennen kuullut että joku haluaa muut kun standardi-portaat.
huoh.

toka kurkkaus

mr. bambam muumipappoineen esittää tässä paloja lastenhuoneesta.
on tanskalaista seinätarraa. ikean viideneuron pöytää ja kahden euron lamppua.
mamman askarelema lukupesä.
ja viinilaatikoista askarreltu parkkitalo.

kerrossänky ja kirjahylly on mustat. huutonetistä kympillä ostettu ja mustalla tapetilla tuunattu lundby-nukkekoti onkin esitelty aiemmin, se istuu kivasti huoneen sisustukseen.

asunnosta kodiksi

tunnollinen tytär joutui sen vähemmän tunnollisen sijaan hakemaan ikeasta isälleen sen toivoman taulun. tai se tunnollinen tytär oikeen yllättyi kun sen puoliso ehdotti ikea-reissua.

hyvä oli reissu. sain toivomani kenkäkaapin. lapsille työpöydät ja muutaman ruukun viherkasveille. karkasi mopo sen verran että saatiin pihalle kivet, pari kuramattoa eteiseen, koirille ruokaa yms. yms. yms.

ei siinä. kaiken uuden (tarpeellisen) rojon myötä jouduttiin mylläämään koko kämppä. esikoisen lipasto muutti alakertaan että sen työpöytä mahtui sen huoneeseen. ja siitä se sitten lähti.
kaappi sinne.
eikun tonne.
tää tuonne.
käännetään matto.
mihin tuo?
entä tää?
no nosta siitä. käännä tosta.
kukat tähän.
nojatuoli tähän.
maalataan tää punaseks.
kiinnitä tää tähän.

mutta ihanaa. nyt alkaa vihdoin näyttää kodilta. jotenkin rytmittyi kaikki uudelleen ja semmonen kolkko, liian tilava fiilis katosi.
ihanaa. tää on mun koti!

haluutteko nähdä? kuvakoosteen meinaan?

nyt vielä tuo piha pitäis järkkää. tänään ei aleta kiviä asettelemaan kun vettä tulee kuin esterin tuutista, ja mamman kreikkalainen herkkupöytä odottaa. (tosin daddyn taulut oli niin suuret ettei ne mahtunut kunnolla edes mein tila-autoon. hemmetti! no, päästään kundin kanssa junailemaan kun ei autolla mahduta kaikki menemään. ((ja sekös on poikaa tän aamun villinnyt. on se siistiä olla kolme, ja ajaa junalla!))

pöytäprojekti, osa 1.

tää odottelee etenemistä. lauantaina mulla oli jo tasohiomakone tassuissa, mutta en löytänyt siihen hiekkapaperia.
ensviikonloppuna sitten... ehkä.
tässä kuitenkin fiilisteykuvia siitä tommosena rappioromanttisena.

koska haaveilemani iksun pukkijalat oli siellä kaupassa esittelykappaleena ihan huterat, päädyttiin metallisiin suoriin jalkoihin. arvottiin mustan ja valkoisen välillä aika kauan. pelkäsin kuitnekin että musta pöytä dominoisi liikaa huonetta, joten valkonen siitä tulee. mun kaipaamaa värirallia saadaan sitten aikaan tietty erilaisilla pöytäliinoilla.

kurkistus, nro 1.

tässä muutama näpsy.

jotenki nakun näköstä kun on niin valkoset seinät. mutta huomatkaa kuin mun sininen pirttipenkki istukin tänne kivasti. ja huomatkaa vaalea matto! mielenhairahdus sävyn suhteen, mutta mätsää mutsilta omittuihin verhoihin. vaalea matto, kahelia tai ei, koiraperheessä koitetaan sisalia tälläkertaa. toivoin että se tuntuu nii inhottavalta ettei rontit siinä makoilis. virhearvio. totaalisen. meni vartti niin ekä rötkö siinä kelli. noh, katotaan kauanko tuo matto kestää....
teevee on ihan pränikkä. murun muuttopalkka (niemen muuttopalvelu olis verottanut 1200e muutosta, mielummin huhkin ja maksoin kotiinpäin.). kotiutui meille sopivasti futiksen em-kisoihin.

ja tuo ikean verhokangas mein edellisestä makkarista näköjään muuntui moneksi. tuolit ja nojatuoli saivat siitä päällysteet, ja makkariin tuli taulu. vielä anon anoppia värkkäämään muutaman tyynynpäällisen siitä samasta kankaasta.

p.s. anteeks vaan huano kuvanlaatu. muutossa katos myös mun muistikortti. parempia myöhemmin. i hope.

mein ei pitäny

vaikka mein ei pitänyt mitään puuhata tänään (koska eilen kiroilutti hitosti ja oli pipo tuhannen kireellä), niin saatiin hepulit takapihan saharan kanssa.

 käytiin hornborgin puutarhaliikkeessä koppaamassa hiukan vihreetä kyytiin, ja voilà!

siellä se mun mäyrä möyrii ja asentaa! 

tääki tahtois pihalle. ving-ving-ving kuuluu siitä.
kaks viikkoa pitää nurtsin juurtua, ja vielä joku aita rakentaa, sitten poika, sitten sä pääset sinne.

mikä mä oon?

apua.
mä en ole enää lähiömutsi? mikä mä oon?
tää on semmosta suburbia missä asutaan. omakotitaloalueella.

murun opiskelijakaverit kutsuu meitä "vitun porvareiksi" kun ajetaan autolla perjantaisin cittariin autolla ostamaan ruokaa.
mikä mä olen?
en ole kuvitellut asuvani ikinä rivitalossa. olen halunnut olla lähiömutsi, tai maalaistalon emäntä.  nyt on identiteettikin kateissa. help!

luksusta

edellisissä asunnoissa on ollut vähän epäkäytännölliset ratkaisut, nii näistä mä oon erityisen onnellinen. kertoo mun arkisuuntautuneisuudesta varmaan, mutta
nyt on hienosti pesutorni päällekäin niinkun kuuluukin. ei tarvi keittiöön tai ruokailutilaan viedä pyykkejä rumpsimaan. kuivausteline mahtuu kylppäriin, ei tarvi pikkareita olkkarissa riiputella. ja puolen vuoden tiskikoneettomuuden jälkeen, tiskikone on ääretöntä luksusta. nyt ei lähiömutsinkaan tarvia tiskata viittä kertaa päivässä!
luksusta. nyt elämä on.

uuvuttava kaaos

että tämmönen sisustustyyli ja meinikin. spanskukin näyttää peilaavan mun fiiliksiä.
palataan asiaan kun helpottaa. son moro!

vaihtokaupat

sit mä vaihdoin pussilisen puupalikoita kahteen mustaan puiseen tuoliin.
tää mein asuinalue on vaan niin huippu!

eilen roudasin himaan eläinportin, jonka sallimuksesta saan pitää partsin ovea auki just kun tykkään, pelkäämättä että elukat karkailee pitkin pihoja. sen sain pienellä maksulla ja liian pienillä kumppareilla.

huimaa. kohta startataan täältä. valmiilta näyttää tavaroiden osalta, ja pedanttipentti on pessyt seinät, katot, kaapit ja lattiat. muutama ihan ylläripylläri-ihminen on kysellyt apujen tarvetta, ja lupautunut auttamaan muutossa.

hyvin tää menee.

mahtuu pöytä

pakko oli mitata että mahtuuko suunnittelemani pöytäkokonaisuus ruokailutilaan. nii mahtuuhan se. tosin, kun se on täyspuuta, voi sitä hiukka lyhennelläkin, jos tarve vaatii.
enää se väri...
mattamusta? vai kiiltävä?
vaiko se harmaa, joka ei hallitsis nii kovin ku musta esmes? graffitin harmaa? vai semmoi joku pliisu kustavilainen? häh? *
valkosta ei ainakaan yhtään enempää.... ehdotuksia? anyone?

p.s. emäntä pääs yllättään: "voitasko me ottaa noi punaset tuolit yöpöydiks mein makkariin?"
- yes!

* ruokapöydän tuoleiksi jää sit mustat. ja saan naapurista niitä vielä kaksi. pakko hakea vaan ne la-aamuna kun muru on poissa, jossei se vaikka palatessaan ees huomais (hermostuis) mun tuolikokoelman kasvaneen...

muuttotarkastus, osa 2

vuokrafirman tarkastaja kävi katsomassa että vuokraläävän nurkat on kondiksessa.
2 minuuttia siihen meni.
"täällä on siistiä." se sanoi. (hauskaa että ulkopuolisen silmin siltä näyttää :D )

nonni.

ovi uuteen kotiin

kiva tää talo on "kadunkin" puolelta. aiemmin vihaamani punainen tiili mätsää mustan kanssa kivasti. nimetkin oli oveen jo laitettu, tosin esikon sukunimi puuttuu. ja kohtahan tuossa ehkä komeilee kahden/kolmen nimen sijasta ainoastaan  yksi.

sit mul kävi joku ihmejuttu värikäyrän kanssa kun yritin saada kamerakännykällä otettuun kuvaan aidot värit kuvankäsittelyohjelmalla. kappas, ulko-ovesta tuli aivan mun maun mukainen! hahaha. voiskohan sitä vielä maalauttaa tommoi ku mä tahtoisin? 

ai ei vai?

kuveja

joo-o. nättihän se on, ja kivakin. mutta oh, jotenkin niin persoonaton. etukäteen ei saa pohjapiirrustuksesta kuvaa millainen asunto onkaan valmiina, mutta tämä kyllä vastaa hyvin mielikuvaa siitä mitä tilattiin. mutku kaikki on nyt niin kiiltävää ja steriiliä. mulla se vaan tökkäsee.
emmätiä. kaipa sitä hienosteluunkin tottuu. ja luulen että steriiliys on tuosta asunnosta kaukana, kun mein sirkus sinne raijataan.

ja sitäpaitsi,  ehkä mun "persoonalliset" ja "kotikutoiset" kalusteeni tekevät asunnosta kodin sitten viimeistään.
pari viikkoa niin tuolla ollaan. punasine tuoleinemme.
hoh hoh. uusi sivu elämässä on kääntymässä. 

[eli siis, tuossa on vajaa sata neliötä, kolme makkaria ja sauna yläkerrassa, olohuone, keittiö ja wc alakerrassa. keittiö on auki tuohon olohuoneen puolelle. lattiat ja tasot on tammea. * laatoitukset märkätiloissa graffitinharmaat. haluan olohuoneeseen kanarianlinnunkeltaisen seinän (jota en tule saamaan) ja sohvan yläpuolelle seinään haluan käytettyjen tehostevärimaaleien jämistä lasten maalaaman abstraktin taulun. mustat lamput oon olohuoneeseen jo valinnut. matonkin pitää olla tumma (koirien takia). olohuoneen kirjahyllyt/kaapit loistaa poissaolevana ideana vielä. vanha lakanakaappi joka on nyt koivua, saa pintaan uuden maalin. (ehkei sittenkään valkoista, sitä on jo niin liikaa...)  muru muuten ehdotti että nautitaan puhtaan valkoisesta kodista nyt, ja maalataan pintoja kun elämän jälkeä alkaa tulla. se ei sovi mulle. nyt tuntuu etten nauti valkoisesta yhtään. en uutena enkä muutenkaan. kiitos, ja pensselit kouraan, olkaa hyvät! ]


(*portaat on musta rumat, mutta ne piti mua uunona kun halusin ne vaihtaa. ja vaihtoa pitivät ihan mahdottomana. mä pidän niitten suunnitelijaa uunona, hitto.) 

uudes kodis

käytiin eilen alkutarkastamassa uusi koti.
mä hymyillen haahuilin ees taas kun pedantti-pentti-puolisoni antoi punakynan viuhua.
sen mielestä mun olis pitänyt vakavammin suhtautua kaakeleissa oleviin maalitahroihin. mun mielestä sen olis pitänyt keskittyä fiiliksen imemiseen ja haahuiluun.
- "otaksä mua kädestä?"
- "en voi, kun mä nyt teen tätä listaa, hitto!"

- "täs on tämmönen, ei sovi mulle. täs on tämmöi, ei käy, saavat korjata."

huoh. kaksi aanelosta sai emäntä kerättyä huomautettavaa. kyllä mäkin yritin osallistua, minkä kerkisin siinä maisemia ihaillessa ja aurinkoa oman pihan kynnyksellä ottaessa.

- "kehtaaksä tulla mun kanssa palauttaan rakennuttajalle tät listaa ees?" se kysyi urakan jälkeen.
- "häpeeksä mua? ootsä vihanen?"

no en tietty. ihailen sen topakkuutta ja tarkkuutta. toivottavasti sekin ihailee mun fiilistely- ja eläytymiskykyä.

ihana se asunto oli, mutta mulle liian fiini. ei vielä koti. ne pikkuvirheet olis ollu musta vaan kotoisia. toivotaan että saadaan siitä mein näköinen kun sinne raahataan mun sininen penkki, punaiset tuolit ja kaikki ihme härpäkkeet. muuttoahdistus alkaa pikkuhiljaa muuttua muuttokuumeeksi.
kivaa!

p.s. pedanttipentti saa ihan keskenään käydä tarkistamassa että vikalistalla olleet asiat on korjattu. mä en kestä sitä kärinää ja jupinaa... *wirn*

tätä kuuluu

 

"jos bananaksest ottaa pois been nii se on ananas." jep. näitä laatikoita meillä piisaa, luettavaksi, täytettäväksi, autoiksi, ja veneiksi. onneks löysin kolon johon voi taas pinota uuden tornin. 

ps. huomakkaa! mun uudet punaiset tuolit kotiutui. aivan maagisen mahtavat ovat, etten sanois! jipii jipii!  

(muutos blogissa näkyy siinäkin, etten ala raivaan kuvakohteiden taustoja. realismia, hitto. huomaa tuolien alla mun huomiset työvaatteet. ha ha.)

lastenhuone

nonni. mielikuvat vahvistuu.
lastenhuoneeseeseen uuteen kotiin tulee musta kerrosänky. ja musta kirjahylly.
beiget pimennysverhot, ja keittiöstä lastenhuoneeseen siirretään beige paperinen valaisin.
ostan kirjahyllyyn tammilattian sävyiset ovet alaosaan. yläosaan laitetaan tilpehöörit pajukoreihin.
arkilelut pakataan sinisävyisiin muovilaatikoihin. ja tukholmanreissulta ostamastani leijonajulisteesta poimitaan sävy seinään. luultavasti petrooliin taittava sininen.

jees -  enään 4 huonetta ilman mielikuvan häivääkään.
jee, ja huoh.

värikartta

aloitan nykyään jokaisen aamuni tuijottamalla haaveissani tikkurilan värikartaa. pitkään, ja hartaasti.
sitä hervottoman isoa, missä on kaikki mahdolliset värit mitä kuvitella saattaa.
mitähän haluaisin olohuoneeni seinään?
millä haluaisin arkeani säväyttää?

mikä olis lapsille hyvä sävy? mistä esikoiseni pitäisi?

onko teillä kotona seinässä lempiväriäsi?
millä perusteella värit lastenhuoneeseen on valittu?
onko lempivärillä joku merkitys, vaiko eikö ole?

varmaan kohta osaan jo merkitä suosikkini, sitten alkaa kompromissin sorvaaminen musta-valkoisen muruni kanssa. kuka teillä määrää kaapin paikan? kuka seinän värin?