just kun hehkuttelin tossa etten juuri ikinä o kiukkunen enkä märise turhasta, nii johan osu taas omaan takapuoleen.
musta meillä on ollut kotona ihan kivaa viimeaikoina, mutta muru sanoo että oon ollut aika paha suustani. että valitan sille asioista, enkä o kovin kiltti.
häh.
mä vai.
nyt tekee mieli alkaa repiin tukkaa päästä ja kiukutteleen ihan tosissaan.
3kk meni kundilla hienosti, mutta nyt. yhtäkkiä. mikään ei taaskaan ole hyvin.
3 päivää se on marissut kaikesta, on nukkunut huonosti, ja marissut lisää.
(nyt se on vartin karjunut sängyssään. "ihan muuten vaan." ja mulla nousee savua korvista.)
ja anna kun mä helevetti arvaan, tää ei ole mikään vaihe, vaan kundi palaa samaan skeidaan taas takasin. kokonaan. iäksi. ainiaaksi.
ja mun hyväksiluulemat elämä ja hermot on mennyttä.
ääst! ei positiivisuudenhäivää!
kuka mä oon?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti