joskus pitää osata tehdä kompromisseja.
a) eskarista tuli kyselyä rutun uskontokasvatuksesta. vaihtoehto yksi, oma uskonto jos "vähemmistölle" moinen tulee. vaihtoehto kaksi; elämänkatsomustieto. esikoinen on osallistunut ev.lut.uskonnonopetukseen jos ei omaa ole ollut saatavissa, mutta nää murun lapset menee sitten uskonnottomien sakkiin jossei omaa tarjota. olen saanut kuitenkin valita uskontokunnan ylipäätään. en voi marista.
b) lasten leffaa palauttaessa ostettiin karkkeja. muru antoi rutun vähän irrotella. sanoin tokalaarin kohdalla että kaksi vielä, mutta muru muljautteli mulle silmiään. äh, ookoo. shoppailkoon keskenään. [kato nyt beibe, tää on ihan kohtuullista, se sanoi. joo. 4 karkkia enemmän mitä mä olisin ostanu.]
ei tää nyt nii vaikeeta ole tää kompromissien tekeminen.
aina.
vaikka tiedän, kymmenkunta vuotta minäitteä äitinä ja lastenasiaindiktaattorina ei tee musta ihan helppoa kumppania. mut taidan olla ihan oppivainen otus. minäkin.
vaikka nää oli aika helppoja nää.
Hei, haluaisitko kertoa, mikä mainitsemasi "oma uskonto" on? Ihan kiinnostuin! Ymmärrän toki senkin, jos et tällä foorumilla halua siitä enempää avautua. Hyvää alkutalvea koko perheelle! -Noga
VastaaPoistaortodokseja me ollaan. :) ei sen mystisempää. on vaan hassua kun tässä perheessä on yks uskonnoton vanhempi, ja yks uskonasiaan vakavuudella suhtautuva vanhempi. (ortodoksit kai ylipäätään yleensä on.) mä oon ollut ihan ehdoton siinä että lapsista tuli ortodokseja kanssa. (esikkokin on just tällähetkellä "uskisleirillä" ;) ) eikä murulla ollut siihen nokan koputtamista.
VastaaPoistahääasiatkin on päätetty niin, että maistraattiin kaksin, ja siunaustyyppinen-ratkasu seurakunnasta siihen päälle, koska se on mulle tärkeää. onneksi mein perhe katsotaan mein seurakunnassa siunauksen arvoiseksi. kiitos avaramielisyydestä mein vanhoollisille piireille tässä asiassa.