miehen aivot.

ja poika.
mua niin huvittaa kyllä nuo miesten aivoitukset.
varsinkin pikkumiesten.

kun ruttu speksaili mitä avaruuden takana on, vieressä veikka äimistelee kuinka todella, siis todella kun pillillä imasee, niin mehu todella tulee purkista suuhun. siis kato mamma. siis se todella tulee. siis kun mä imasen, nii todella se mehu tulee tänne. siis todella. siis suuhun asti. siis ihmeellistä.

eilen se kertoi että aikoo muuttaa pasilaan. siis pasilan asemalle. siis sinne missä junat kulkee. sit se kattoo junia. ja hankkii tyttöystävän. nätin. ja monia koiria. sit se imuroi kotona. ja sitten ruttu käy itkemään kun mami kertoo muuttavansa floridaan. ja sit mami lohduttaa että sinne voi tulla lentokoneella. ja sit bambam lisää vettä myllyyn kertomalla ettei lentokoneeseen millään pääse kun ne on nii korkeella. ja sit ruttu itkee lisää.

on nää.
on nää mainioita pikku hölmöläisiä.

p.s.
mua on ruvennu hirvittään pojan 3vee neuvola. että onkse kehityksessä jotenki jäljessä? kun mä kyselen siltä värejä, se sanoo mitä sattuu. se osaa laskea. ja liukua, kuulemma. ja nii, laskea yhdestä kymppiin. joo-o. kas näin: "yksi-kymppi". automerkeistä se toki tietää oleelliset, fordin ja mersun. ja tietäähän se tarkkaan mihin mikäkin bussi menee. se osaa myös lukea tietty, sillä kun se katselee vaikka pekka töpöhäntää, se osaa joka sivulla sanoa selkeesti "pek.ka.tö.pö.hän.tä" tai junakirjaa lukiessaan joka sivulla "ju.na, ju.na".  no osaahan se nimensä myös. "mä oon ellio makalo." ja tietää missä asutaan (= isossa talossa). mistäs siellä 3vee neuvolassa olikaan kyse? muistaakseni siellä tehtiin jotaki palapelejä (ei osaa). ja juteltiin (ei juurikaan saa selvää). ja piirrettiin. (ei luoda mitään esittävää.)
jää nähtäväksi.