murrrrrrrrrrr.äääääärgggggggggghhhhhhhhjaäääääääääääääässssst!
kun mä nukutan tota poikaa päiväunille, niin hermo huutaa ja kurkkua kuristaa itku. jumankekka että joku perustoiminto voi olla niin vaikea yhdelle pienelle ihmiselle. silmät kiinni! unta palloon!
mutta ei.
emmä osaa.
taas vaihteeksi nielen katkerat kyyneleet ja esiin pyrkivän huudon. silmiä kuivaten otan karjuvan kääryleen vaunuista, kävelen sisälle ja tungen rinnan sen huutavaan kitaan. hetken mussutettuaan se päästää rinnan suusta, katsoo mua tiukasti silmiin ja huutaa vielä yhden pistävän kerran. "KRÄÄÄKS!" [mikä hitto sulla kesti.]
(tissi maistuu, poika tyhjentää kaksi. justhan se tunti takaperin söi. se lopettaa imemisen itkuraivareihin. mun on mentävä ulos vetämään happea. ja päiväunta tuli nukuttua noin 45min. pian taas kaikki tämä alusta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti