joo-o. kyllä se poikanen ryömii. ryö-mii. voitteko kuvitella. ja ikää on nyt 3 kuukautta.
se vetää peffan ylös miltei konttausasentoon, ja siitä ponnistaa mittarimatomaisesti käsien avulla eteenpäin. hienosti pääsee eteenasetettuja leluja tsiigaamaan lähemmin.
vilkas ja eloisa poika siis on kaikinpuolin muutenkin.
ja sitten unessa on vaikea pysyä, kun hermosto on viritetty äärimmilleen ja elämän ja liikkumisen into on huipussaan. mulla sattuu oleen henkilökohtaista kokemusta pojista joilla on lievää ylivilkkautta ja liike veressä ja näyttää mukavasti siltä, että sitä kokemusta saa nyt sitten ihan urakalla lisää.
tästä alkaa spekulointiosuus, tajunnanvirta, missä on aika vaikea lukijan pysyä ehkä kärryillä, mutta kommenttejakin olis asiasta kiva saada... eli:
me ollaan koitettu kevyesti pidentää syöttövälejä ja uniaikaa, mutta minkäs teet kun pojalla oma kello raksuttaa miten kuten. vielä käydään parisuhdevääntöä siitä miten me tämä asia hoidetaan. vedetäänkö lapsentahisesti ja niinkun pojalle sopii, vai yritetäänkö enemmän säädellä sen rytmejä. mulle poikanen on mun poikanen ja sitä pitäisi hoitaa emomaisesti hyysäten. muru katsoo asiaa laajemmalta perspektiiviltä, ja haluaisi että rytmejä säädellään sen verran että perhe pyörii parhaalla mahdollisella tavalla. ja nämä kaksi näkökantaa on aika kaukana toisistaan. ruttunaaman vauva-aikana sain useaan otteeseen paukuttaa puolisoni päähän ettei vauvalle "opeteta" mitään, sitä vaan hoidetaan. että sen pääasiallinen tarve on tarve saada hoivaa, ja se että aletaan jotakin elämästä opettamaan, alkaa sitten tuossa vuoden tienoilla. ei pieni lapsi huuda kiusallaan, eikä siitä tule lohtusyöjä ja liikalihava siksi, että aina ensin tarjotaan tissiä joka hätään. muru epäilee lapsesta tulevan läheisriippuvainen ja etupäässä mammariippuvainen kun se parhaiten nukkuu pää mun tissien välissä. musta se vaan on mun poikanen. ja mä sen emo, enkä suostu näkemään asiassa mitään ongelmaa.
eilen tsiigailtiin mun muistiinpanoja ruttunaaman vauva-ajalta, ja poikulin tästä kuusta. ruttunaama on ollut "rytmikkäämpi" ja syönyt vain kerran yössä. poikanen syö yöllä 4-6kertaa, ja päivällä nukkuu kahdet pidemmät unet, ja ilta on yhtä sohlaamista unien ja syöttöjen kanssa. nyt mietinnön alla miten taklataan tuo hankalin ilta-aika, kello 16-19. nukutetaanko siinä pitkät unet, vai lyhyet? tai kumpia yritetään, koska onnituminen ei ole taattua kuitenkaan? poika on iltapäivästä-illasta kiukkuinen ja väsynyt, mutta ei oikein meinaa päästä uneen eikä maitokaan kelpaa, ja vapauttaville yöunille kahden tissin ja lisämaidon turvin poikuli kannatta laittaa vasta lähempänä seitsemää että unia riittää aamuun saakka... hmmm... olen nitkutellut puolisoltani lisäaikaa lapsentahtiseen "vauvvatteluun" tonne yli 4kk ikämerkin, jos iltavelli vaikka helpottais pojan oloa ja unia. toisaalta sinne on enää matkaa noin vko, että miksi tässä nillitellä asian kanssa? suositukset on suosituksia, mutta ratkaisut täytyy tehdä aina yksilön kannalta. miksihän mä mittaan sitä lisämaidon ja vellin antamista siihen hyvään äitiyteen. hitto näitä juurtuneita käsityksiä. ihan pöllöähän on noin isoa ja liikkuvaa poikaa nälässäkään pitää, jos hyvät unetkin on siitä kiinni... njaa. taidan taipua vellitutin ostoon, koska jos ei poika hyödy iltavellistä, eihän sitä ole pakko ruveta joka ilta antamaankaan. kokeilu ei vaurioita ketään, vai?
Mä oon osin samoilla linjoilla sun ja osin ehkä en mut näin meillä mentiin tosin mun on pahan tohon syömiseen sen enempää puuttua kun imettäminen ei multa onnistunut!
VastaaPoistaMeil mentiin vauva aika lapsen oman tahdon mukaan siis söi sillon kun oli nälkä ja nukku sillon kun nukutti.. ainoastaan ilta meni vähän mun tahdin mukaan kasilta rupesin aina vaihtaa yöpuku päälle ja rauhottaan sitä iltaa sylittelyä ja rauhakseen oloa ja 9 annoin sitt ilta maidon tai noin 4-5 kk ikäsenä molemmille sit rupesin antaa sitä velliä! Tällä tavalla ainakin meillä molemmat lapset oppi aika nopeesti sen yön ja päivän eron! Kun aamut ja illat olivat täysin erilaiset.. aamulla meteliä ja touhua illalla hiljasta ja rauhallista..
Mut sehän on totuus että jokainen lapsi on erilainen ja omaa omat tarpeensa.. mut sun poikas tapauksessa mä kyl rupesisin sitä velliä hälle tarjoon illalla saisit itte ehkä ainakin yhden pidemmän unijakson! Kyllähän sitä energiaa tarvii jos jo pikkunen likkuu kovasti! :) Tsemppiä ja luota vaan omaan vaistoosi miten toimit, mulla ei lasten hoitoon juuri ole puuttunut, välillä toki toivon että ois mut toisaalta eipä oo tarvinnu "riidellä" annetaanko esim. tukusampaa ruokaa vai ei! :)
on meilläkin tietty nuo iltarytmit ja tekemiset niin että rauhottuu sinne iltaan. ja iltatissit ja lisämaito on aina kylvyn päälle omassa huoneessa yövalo vaan päällä :)
VastaaPoistamutta ihan totta että kannattaa sitä ainakin kokeilla sitä velliä. jos se ei auta asiaa, tai ei maistu, niin senhän voi lopettaakin. mutta näkis ainakin venyykse yötisseily pidemmille väleille, ja jaksaako poikuli sitten päivällä paremmin.
kiitti tikkis!
ja siis unohdin tosta postauksesta sen että pääongelma pojalla on häiriintyvyys. siinä vaiheessa kun unisykli vaihtuu, ja sen pitäisi vajota syvempään uneen, se häiriintyy ja herää. aina.
VastaaPoistaja kun se muutenkin imuttaa 1 - 1,5h välein, en voi ikinä tietää onkse raasu kuolemaisillaan nälkään, vai vaan tosta syklin muutoksesta herännyt kesken unien.
ja siitä johtuen poikanen on välillä tosi känkkä kun mun "fifty-fifty"-arvonta osuu väärään toimintoon :(
Voi toista kun häiriintyy herkästi! Alkaako heti huutaan täyttä huutoo vai kähnääkö? Tuli vaan että jos siel kähnää niin ootko kokeillu antaa olla hetken jos vaikka nukahtaa ittelleen uudelleen! Tietty jos huutaa oikein kunnolla niin sillonhan se on heti mentävä.. Positiivistaka kun ettii niin säkin jo 3 lapsen äitinä tiedät että jonkin päivänä se yöheräily loppuu! :) Vaikkakin meidän 2 v. vielä mut noin kerran yössä herättää.. milloin on tutti hukassa milloin riepu! :) Mut toi 4 v. jo nukkuu koko yön! :) Vauvakuumeen kanssa tääl painin ja kun sen tietää kuinka helpottaa kun lapset isoks kasvaa mut silti sitä pientä nyyttiä kaipaa syliin! :)
VastaaPoistaKuulostaa ihan meidän tytöiltä, kummaltakin. Mä vaan ajattelin, että tällasia vauvat on, kun ei ollu kokemusta muusta ja sattui kaks samanlaista häiriintyjää ja "rytmitöntä" kerralla :) Eli neuvoja ei todellakaan oo.
VastaaPoistaMä en velliä antanut koskaan, mut en usko että meillä olis siinä ollut mitään ratkaisua. Joskus parin vuoden vaiheilla viimein tunnustin itelleni, että meillä ei ollut niitä ns. "helppoja" vauvoja/lapsia vaikka niin halusin luulla. Löysin suuritarpeisten lasten listalle ja aah ihanaa on ollut sen jälkeen. Meillä ei siis ainakaan vielä ole lähelläkään, että nukuttais koko yötä...hyvinä jaksoina se on se yks herätys/tyttö mut yleensä edelleen 3-5 tai miljoona.
Voimia! Toivottavasti teillä olisi kyse jostain iisimmästä kuin meillä. Vaikka tytöt on tietenkin niin kertakaikkisen ihania, etten ihan koko sydämestä voi näinkään sanoa ;)
Mun blogi on tainnut hyytyä...en oo vielä aloittanut uutta, vaikka suunnitelmissa on ollut pitkään. Vinkkaan kyllä, kun saan aikaan.
R
siis tikkis se häiriintyy niin että alkaa huutaa kun sikaa tapettais. joskus vaunujen hötkyttäminen ja rytyyttäminen auttaa uusiks uneen. joskus taas ei tod. auta. ja sit jäbä herää ja himokiukkunen. plääh.
VastaaPoistaja r. tosiaan suuritarpeinen on ollu esim mein ruttunaama, että on kokemusta myös siitä. helpompi vaan on ollut sen kanssa mennä täysin sen rytmien mukaan, kun se oli ainua pikkunen. nyt taas ruttunaamakin tarttee omat juttunsa, eikä aina meinais arki ja mamman hermo taipua just niinku poika haluais.
spekuloin just vaan sillä kun tuo vauva on niin pitkä ja laiha, ja toisaan paino tehnyt sen syöksyn jo ennen liikkeelle lähtöä, että jos se vähän rauhottais kokonaisuutta se vellin alotus. kun nyt öisin tuo syö sen 5 kertaa, ja päivisin unet on niin risasia... että jos se sais edes yhden pitkän unipätkän, niin jos sen olis helpompi päivälläkin.
ruttuahan mietin koko aika 1 - 1,5h välein, ja se oli ihan ok. samoin nytkin olen valmis imettämään niinkun poikanen haluaa, mutta nuo unet...
nyt on vellitutit ostettu, ja saa nähdä koska sielu sietää ensimmäisen kokeilun...
Joo sehän se perin hankalaa onkin, kun ei pysty koko maailmaa säätämään uuden elämän tahtiin, vaikka jokainen poikanen ansaitsis sen yhtä lailla. Ja kun siihen "muuhun maailmaan" kuuluu se toinen/ne muut oma(t)kin poikanen/set, niin pakkohan sitä on jakautua jotenkin. Niin tuttu tunne mullekin :)
VastaaPoistaHarmi, jos mittaat oman äitiytesi hyvyyttä/huonoutta sillä vellin antamisella tai antamatta jättämisellä:( Hyvä äiti olet poikasillesi, vaikka kaupantätin velliä jatkoksi tarvittaisiinkin.
VastaaPoistaSuositukset on suosituksia, munkin omat ovat saaneet kiinteitä jo 4kk eteenpäin, koska oma maito ei riittänyt ja energiantarve oli suuri. Ruokailuvälit pitenivät ja lapsi ja äiti olivat tyytyväisiä:) Tsemppiä!!
kiitti anonyymillekin kommentista! ideaalihan on että lasta rakastaa ja hoitaa parhaan kykynsä mukaan lapsen tarpeisiin vastaten. sillä tuleeko ruoka pullosta vai tissistä ei ole hevon kukun merkitystä. esikoiselle ei tullut rinnasta mitään, ja täysin kiintynyt ja allergiavapaa ipana siitäkin on tullut. :) en tajua mistä ihmeestä mun käsitykset ja riippuvuus tohon imettämiseen oikeen on juurtunut.
VastaaPoistar, muuten googletin haulla "vaativa lapsi" ja aikas hurjia pettymyksen kokemuksia löytyi vaikka ja mistä. oli ihan pakko palata tsekkaamaan mikä se sun lista olikaan. jos tolla "suuritarpeisella" löytyis vähän enempi sellasta tietoa joka tukis mun henkistä kanttia.
t. mamma, jonka poika meni TAAS huudon kanssa päiväunille. murun toimesta, mammalla ei kesänyt taas(kaan) kasetti.