sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

hullut

mulla on tältä viikolta vaan ikäviä kokemuksia ihmisryhmästä nimeltä "vanhukset". tätä tekstiä ei voi tulkita kiihotuksena kansanryhmää vastaan, mutta palaute teille, "vanhukset" ei tässä postauksessa tule olemaan positiivista.

mummo a)
metrossa pieni poikani veti hirveät huutoraivarit. niihin ei auttanut mikään. alleviivaan sanaa mikään, sen voin kolmen lapsen ja noin 20 muuta vauvaa työnpuolesta hoitaneena sanoa. mummo a otti asiakseen tulla kysymään mikä vauvalla on hätänä. johon totesin ettei sillä ole hätää, vaan enemminkin kova temperamentti. tästä kehkeytyi keskustelu jossa 1) annettii hoito-ohjeita. (mummo) 2) epäiltiin pätevyyttäni äitinä. (mummo) ja 3) epäiltiin ettei lapseni ole ihan normaali. (mummo) arvatkaas kuinka siinä tyynenä vaan hymistelin ja heijasin urku auki huutavaa poikaani. todellisuudessani sisälläni kiehui niin, että vannoin hiljaa mielessäni että seuraavalla kerralla mummon aivot leviää pitkin metron seinää aika kauniisti. aika brutaaleja ajatuksia, mutta väsyneen, epätoivoisen ja huolestuneen äidin ajatukset saattavat olla hieman irrationaalisia. kotona mä vielä vannoin murulle että otan sen työtamineista kaasuaseen tai etälamauttimen ja kärvennän seuraavan idiootin.

ja pling. ennenkuin henkisesti ehdin tästä toipua, kättä pitempää olisikin jo tarvittu toistamiseen.

mummo b)
tuli vastaani kouvolassa lenkkipolulla. hänen koiransa alkoi riehumaan ja rähisemään, johon murun omistama 40kg lihaa kävi röyhyämään. 40kg lihaa astui ulos valjaistaan, jolloin jouduin taklaamaan sen hankeen. siinä ukon päälle hyökätessäni kilttiäkin kiltimpi spanielini säikähti ja livahti omasta remmistään, ja lähti tsiigaamaan kiljuvaa mummoa ja mummon terrieriä. mummollepa tämä ei sopinut, vaan hän hyökkäsi kamalasti kiljuen ja huutaen, koipi ojossa koirani päälle. olisin ymmärtänyt jos koirani olisi ollut aggressiivinen, tai hyökkäävä, mutta toinen vaan kävi ihmettelemässä mitä mummu mekastaa, ja sai kintusta kylkeensä, kolmesti ennenkuin tokenin niin että ehdin koirani huutaa turvaan. sen jälkeen tämä kiljuva avohoitopotilas yritti hyökätä murun äidin koiravanhuksen kimppuun. omaa koiraansa retuuttaen, kiljuen ja karatepotkuja jakaen riehuva mummo on oikeesti aika hämmästyttävä ilmestys.

siinä vaiheessa kun mummo meinai käydä koiravanhuksen päälle, kärähti murun mutsin käämi. hyvä etten joutunut keskelle mummotappelua. omaa mummukokelasta rauhoitellen kehoitin sitten sitä karatemummoa menemään kotiin ottamaan lääkkeet. mummo vielä kiljui soittavansa poliisit (miksi ihmeessä.) johon sanoin että idea on hyvä koska hän saa syytteen eläinrääkkäyksestä, ja vielä kerran "mene hullu rouva kotiisi ja ota lääkkeet."

luojalle kiitos ei ollut suojeluhullu muru mukana. en tiiä millaseksi koko häsmäkkä olisikaan muodostunut.

ja pisteeksi i:n päälle palautin tänään yhdelle papparaiselle hänestä iratutuneen kengän ja käsilaukun (!). alkoholilla oli osuutta tapahtumiin.

uskomatonta ,vanhukset! kuka vielä kehtaa sanoa ettei nuoriso osaa käyttäytyä?

p.s. mummokokelaani toiselle mummolle karjaisema "potkaise sitä koiraa niin saat turpaasi!" oli tosi vakuuttava. *reps*

4 kommenttia:

  1. LOL! (ei varmasti sillä hetkellä) Varsinkin mummo 2 - koska tilanne oli itselle läheisempi (koirat - ei tosin mummoyhdistelmällä). Eiö ole se valjaista päässeen koiran taklaaminen tosi ylentävä fiilis. :) Been there, done that, onneks silloin oli vain n. 35-kiloinen taklattava.
    Taas karatepotkuista on kokemusta vuodelta kirves ja kypärä, kun meidän 8-viikkoinen kölliäisenpentu vaappui kaikkea muuta kuin päämäärätietoisesti kerrostalomme pihalla isänsä kanssa liikkeellä ollutta pari-kolmevuotiasta taaperoa kohti. Kaboom - mojova potku vatsanpohjaan isukilta ennen kuin ehti kissaa sanoa. Että se siitä toisesta ihmisryhmästä, vanhemmista ;) Ei mitenkään yleisesti kettuiluna vanhemmat-ryhmää kohtaan tarkoitettu.
    -L-

    VastaaPoista
  2. Voi pyhä sylvi - niinpä!
    Me kanssa ollan tuolla metrossa kohdattu miljoona ''mulkkua mummoa'' jotka ihan oikeesti pitäis siirtää jonnekkin muualle häiritsemästä ihmisten elämää.

    Ymmärrän tunteesi, samoilla fiilareilla ollu aikasmonta kertaa... Täytyy jakaa joskus kun vatutuskäyrä vetää piippuun!

    Voimia ja iloa arkeen!

    VastaaPoista
  3. joo, kyllä jo naurattaa. mutta kummassakaan tilanteessa ei paljoa huvittanut.

    mä en tod. aina käsitä nuita pölviä.

    yksi "vanhusten" alaryhmä on myös metroon ryysääjät. mä olen jossain aiemmassa postauksessa uhonnut myös kelaavani emmaljungilla niiden yli, mutta en ole vielä sitä joutunut tekemään. ihme kyllä ;)

    VastaaPoista
  4. Joooooooooooooooo- ne ottaa päähän ihan kamalasti. JOs sä metrossä näät tälläsen 156cm tapin työntämässä vaunuja ruuhkan läpi huutaen vittusaatanaa, se oon minä. Mulla on nimittäin kuppi kipannut nurin pariin otteeseen, olen huutanut että ''Anteeks me nytte tullaan näiden rattaaiden kanssa, voitteko millään väistää'' - toistaiseksi vielä kohteliaasti.

    Mä oon ollut niin kriittisessä raivossa jo monta kertaa (ai mikä temperamentti?!?!) kun pitää pärjätä julkisissa- kun ihan joutuu pitään puolesa siellä ettei aivan yli ajeta!

    VastaaPoista