mun kaverin mies kerran tokaisi, kyllästyttyään rouvansa ainaiseen parisuhteen puintiin, että parasta parisuhdeterapiaa olis joskus pullo kossua ja pornoleffa. hauska mies se on. ja totta puhuu.
mä kyllä edelleen vannon puhumisen nimeen. ainakin joskus olis hyvä puhua. jotakin.
horation kanssa on ollut parisuhteen osalta aika hiljasta muutaman päivän. siis kirjaimellisesti h.i.l.j.a.i.s.t.a. se ei ole puhunut juuri mitään muutamaan päivään, ja muutenkin ollut alavireinen ja välttelevä. kuin siunauksena suhteelle, se teloi itsensä töissä, ja on nyt saikulla. mikä loistava sauma mun kaltaiselle "keskustelijalle" tämä. mun yllätykseksi kun kysyin josko joku vaivaa, tuli vastaus ensimmäisen kieltämisen jälkeen kun apteekin hyllyltä. suoraan päin pläsiä. tätä en osannut kyllä odottaa. ilman mitään kaivelua ja kiertelyä päästiin asian ytimeen. aika rätisevää sananvaihtoa siinä oli muutaman tovin, mutta ilman draamaa (jos se tarkoittaa äänen korottamista, paikalta poistumista, itkua tms.) tästäkin selvittiin.
ja kas. murusta tuli hyvin äkkiä oma loistava, hymyilevä, leikkisä ja iloinen itsensä. jos se nyt voisi patoutumia poksautella ulos ihan heti kun alkaa joku vaivata? olis vallan hienoa. olen sille sanonut että mun kanssa ei suhteessa selviä jos ei osaa riidellä tai pitää puoliaan. riitely ei ole maailmanloppu. se on uusi hieno alku. jos sen taidon osaa.
kunnon riita on parempi kuin päivien kyräily tai semmoinen vittuileva asenne parisuhteessa ylipäätään mitä olen valitettavasti myös nähnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti