kräks poks pum

...jotain tuohon suuntaan muru poikulille elämöi.

tänään tuollanen olo oli mulla heti aamusta. hemmetin horatio. saamari että voikin toisen typerä käytös ja horatiomaisuus kiristää pinnaa. oon ollut jo kaksi päivää kun persuksiin ammuttu eläin, ja sain sanaisen arkkuni vihdoin avattua.

plussapisteitä annan itselleni itsetuntemuksesta. haistelen muutaman tovin omia fiiliksiäni, ennen kun naamani avaan. se on aika tehokasta, koska jos siinä synkimmässä fiiliksessäni käyn avautumaan, alkaa v***ujen ohella lennellä myös irtaimisto, ja asian ymmärrettävästi julki saattaaminen jää meuhkaamisen varjoon. eipä ollut nättiä asiaa tänään, ja huomaan että samat aiheet parisuhdetta hiertää kerrasta toiseen. pökköä pesään pistää vielä murun väsymys ja lievät kommunikointiongelmat mein välillä. nyt on ilma mein välistä taas puhdas.

mulla ja mun yhdellä sarjadeittaaja kaverilla on vähän eri kuvat parisuhteesta. se (ja kuulemma ihmisuhdeosaaja tony dunderfelt) väittää että kun saa toisesta haluamansa, niin suhde väljähtyy ja intohimo kuolee. mua todella alkoi korpeemaan kuva, että parisuhteessa ollaan vaan siksi että siitä saa itselleen jotakin "asioita". tai tuossa ajatelmassa musta haiskahtaa se ajatus että ihmissuhteetkin on käyttötavaraa, ja mikään ei ole aitoa. voi plää-ääh sanoo romantikko minussa.

ainakin omassa suhteessani nämä neljännesvuosittais(riita)katsaukset on tulleet hyvään saumaan. pienen sanailun jälkeen näkee toisen taas uudessa valossa, ja on mahkut ihastua uudelleen. suhde pysyy hyvin mehukkaana, vuodesta (ainakin yhdestä vuodesta) toiseen ;)

palapeli

on tää elämä nyt oikeen palapelin kokoomista.
välillä palat on hiukka hukassa, ja jotkut ei oikeen tunnu loksahtavan paikalleen vaikka kuinka survoo. on sit vaan käänneltävä paloja ja koetettava uudelleen, ja uudelleen.

musta tuntuu että mä elän jossain paineiden ristiaallokossa. ja luojalle kiitos mun rakkausvalmentajasta, henkisestä tsempparista, siitä rennonletkeästä insinööristä, jota ilman mä varmaan kajahtaisin. se viisaasti sanoi eilen, että kenellä tahansa duunarilla hirttäis liina kiinni, jos työstä saatu palaute olis pelkästään negatiivista. niinkun mulla nyt tuntuu olevan. poikanen on aina jostain osaa vuorokautta ränttä, tai ei nuku, tai ei syö, ja äitiduunarin hermoa riipii kun tuntuu ettei osaa.

eilen kamelin selän katkasi murun ja mun kommunikaatiokatkos, ja siitä seurannut huutorumba johon osallistui etupäässä poikanen ja sen äiti, plus lopulta myös murukin. musta tuntuu että murultakinn tulee vaan negatiivista palautetta koskien pojan hoitoa, enkä väitä että se on totuus, mutta ainakin mun korvat kuulee niin.

ja mua alkaa jo vituttaa myös hössötys mun väsymyksestä, koska mielestäni en edelleenkään ole mitenkään järkyttävän väsynyt, ainoastaan rasittunut kyvyttömyyden tunteestani.

äst äst äst.

kaiken päälle ruttunaama on ottanut murun hampaisiinsa. eilen sovittiin etten mä puutu niiden väleihin, vaikka jotenkin aina tekee mieli sotkeentua ja ojentaa lastaan, kun on 13 vuotta itse ja enimmäkseen yksin näitä paimentanut. nyt koitan vetäytyä, että ne saa itse selviä välinsä ja mahdollisesti bondautua yhteen. mulle pitää vaan itse tilanteessa sanoa "voitkopoistua" tai "äläpuututähän", koska se tulee selvästi selkäytimestä. toivotaan että vanhakin oppii uutta.

noh, tänään on hyvä päivä, mä olen päättänyt. aurinko paistaa ja lähden ulos sutimaan koiran kanssa. jos vaikka vanne pään ympärillä helpottais hiukka.

parisuhde kuntoon

mun kaverin mies kerran tokaisi, kyllästyttyään rouvansa ainaiseen parisuhteen puintiin, että parasta parisuhdeterapiaa olis joskus pullo kossua ja pornoleffa. hauska mies se on. ja totta puhuu.

mä kyllä edelleen vannon puhumisen nimeen. ainakin joskus olis hyvä puhua. jotakin.

horation kanssa on ollut parisuhteen osalta aika hiljasta muutaman päivän. siis kirjaimellisesti h.i.l.j.a.i.s.t.a. se ei ole puhunut juuri mitään muutamaan päivään, ja muutenkin ollut alavireinen ja välttelevä. kuin siunauksena suhteelle, se teloi itsensä töissä, ja on nyt saikulla. mikä loistava sauma mun kaltaiselle "keskustelijalle" tämä. mun yllätykseksi kun kysyin josko joku vaivaa, tuli vastaus ensimmäisen kieltämisen jälkeen kun apteekin hyllyltä. suoraan päin pläsiä. tätä en osannut kyllä odottaa. ilman mitään kaivelua ja kiertelyä päästiin asian ytimeen. aika rätisevää sananvaihtoa siinä oli muutaman tovin, mutta ilman draamaa (jos se tarkoittaa äänen korottamista, paikalta poistumista, itkua tms.) tästäkin selvittiin.

ja kas. murusta tuli hyvin äkkiä oma loistava, hymyilevä, leikkisä ja iloinen itsensä. jos se nyt voisi patoutumia poksautella ulos ihan heti kun alkaa joku vaivata? olis vallan hienoa. olen sille sanonut että mun kanssa ei suhteessa selviä jos ei osaa riidellä tai pitää puoliaan. riitely ei ole maailmanloppu. se on uusi hieno alku. jos sen taidon osaa.

kunnon riita on parempi kuin päivien kyräily tai semmoinen vittuileva asenne parisuhteessa ylipäätään mitä olen valitettavasti myös nähnyt.