kräks poks pum

...jotain tuohon suuntaan muru poikulille elämöi.

tänään tuollanen olo oli mulla heti aamusta. hemmetin horatio. saamari että voikin toisen typerä käytös ja horatiomaisuus kiristää pinnaa. oon ollut jo kaksi päivää kun persuksiin ammuttu eläin, ja sain sanaisen arkkuni vihdoin avattua.

plussapisteitä annan itselleni itsetuntemuksesta. haistelen muutaman tovin omia fiiliksiäni, ennen kun naamani avaan. se on aika tehokasta, koska jos siinä synkimmässä fiiliksessäni käyn avautumaan, alkaa v***ujen ohella lennellä myös irtaimisto, ja asian ymmärrettävästi julki saattaaminen jää meuhkaamisen varjoon. eipä ollut nättiä asiaa tänään, ja huomaan että samat aiheet parisuhdetta hiertää kerrasta toiseen. pökköä pesään pistää vielä murun väsymys ja lievät kommunikointiongelmat mein välillä. nyt on ilma mein välistä taas puhdas.

mulla ja mun yhdellä sarjadeittaaja kaverilla on vähän eri kuvat parisuhteesta. se (ja kuulemma ihmisuhdeosaaja tony dunderfelt) väittää että kun saa toisesta haluamansa, niin suhde väljähtyy ja intohimo kuolee. mua todella alkoi korpeemaan kuva, että parisuhteessa ollaan vaan siksi että siitä saa itselleen jotakin "asioita". tai tuossa ajatelmassa musta haiskahtaa se ajatus että ihmissuhteetkin on käyttötavaraa, ja mikään ei ole aitoa. voi plää-ääh sanoo romantikko minussa.

ainakin omassa suhteessani nämä neljännesvuosittais(riita)katsaukset on tulleet hyvään saumaan. pienen sanailun jälkeen näkee toisen taas uudessa valossa, ja on mahkut ihastua uudelleen. suhde pysyy hyvin mehukkaana, vuodesta (ainakin yhdestä vuodesta) toiseen ;)

tauolla

eilen juttelin mun kaverin kanssa joka ei lapsista ymmärrä juurikaan mitään, tai nätimmin sanottuna ei ole kiinnostunut. kohteliaasti se kyseli mitä vauvalle kuuluu ja muut fraasit. vauvan kuulumiset jäi tasolle "paskoo alleen ja nukkuu".  "ihanapoikakaunisliikkuujanukkuuhyvin,ihanluonnettaesittää...plaaplaa" meni siltä ihan ohi. kahveillekaan en aio sen ihmisen kanssa ihan heti lähteä, en jaksa pyydellä anteeksi sitä että nuorimmaiseni osaa ilmaista itseään parhaiten huutamalla. ja saattaa intoutua huutamaan kesken aikuisten juttujenkin. häiritä hyvää juttua, ja jopa paskoa alleen ruokapöydän ääressä. sellasia nuo "toukat" vaan nyt on. odotelkoon muutaman vuoden sekin kaveri sitten aikaa "parempaa". mulla ei ole mitään tietysti hänen mielenkiinnottomuutta vastaan, mutta eipä just nyt ole paljoa yhteistä puhuttavaakaan.

toistaseks mulle/meille on piisannut sellastakin seuraa jolla toleranssia vauvanpieruihin ja huutoon on. nautitaan siittä!

sananvapaudesta

mun yks tuttu oli liittynyt facebookissa ryhmään "tiskaan.laitan ruokaa ja siivoan kyllä, mutta en mainosta sitä facebookissa". siis mitä ihmettä nuo ryhmät on. musta ne on vaan jotenkin kuttuilua ja statuksen jatke. vai käykö joku siellä ryhmäsaitilla sitten kertoilemassa juttuja? ja mitähän juttuja liittyen ko. ryhmään siellä mahtaa seinällä olla? en ole viitsinyt vaivautua edes kurkkaamaan.

miksi se tuttu tuohon ryhmään liittyi? todistaakseen että joskus on siivonnut? vai vittuillakseen niille jotka kertoilee päivästään jopa siivousjuttuja fb:ssä? ...kai pitää siltä ihmiseltä itseltään kysellä.

faktahommahan on että statustaan saa päivittää niinkun tahtoo, tai olla vaikka päivittämättä. jos jotakin kiinnostaa sun siivoukset, ni kiva. jos ei, niin ketä se haittaa? eiköhän sitä muodostu sellasia kommenttipiirejä ystävien kesken kun on muodostuakseen, vaikka päivittäis vaan asuntonsa pölytilannetta. mulla ainakin on ne tietyt ihmiset joita mun asiat kiinnostaa. linssikeitot, paskavaipat, hyvät lenkit, sylisohvailut ja muut tylsyydet.

kaiken huippu oli musta kun yhdellä ystävällä menee tosi hyvin, juuri päässyt naimisiin ja kaikkea, ja statuspäivitykset on tietty ilosia, onnellisia ja positiivisia. niin nyt niihin on alkanut virrata negatiivisia kommentteja, ja iloa yritetään ampua alas. ja raasu tietty pahoitti mielensä. selkeää kateutta sanon minä.

mä mielummin luen ilosia juttuja kun pelkkää valitusta. en varmaankaan ole ainoa. olen jopa ajatellut blokata muutaman mun ystävän pois mun listalta kun en jaksa lukea aina pelkkää valitusta. voihan olla että jollain elämä on vaan kurjaa ja synkkää, mutta sille kannattais vissiin jotaki tehdä, eikä julkisesti koko aikaa ulista ja kerätä sääliä. kuulostaa julmalta, mutta kuka oikeesti jaksaa ihmistä jonka ulosanti on jo yli puoli vuotta ollut vaan natinati-natinaa. (ei siis ole niin läheinen ystävä että asialle jotakin alkaisin tekemään.) toisaalta. saahan se just kirjotella mitä haluaa kun on tollai sananvapaus. ja jokainen jakakoon julkisesti tietoa mitä lystää. mä vaan luen ne mikkä mua kiinnostaa.

toinen sananvapauteen liittyvä asia koskee verbaalista kanssakäymistä. muru oli yhdessä pienemmässä kaupungissa viettämässä viikonloppua, nii eiköhän joku harakka tullu naamalle kommentoimaan jotakin murun mahdollisesta lesboudesta? ulkonköön ilmeisesti perustuen. jumankekka! missä länsisuomalaisessa ladossa sekin pösilö on kasvatettu?! eikö äiskä ole opettanut mitkään käytöstapoja. onneksi en ollut paikalla. muru sanoi että vähän pinnaa kiristi, mä olisin räjähtänyt ihan totaalisesti. saahan sitä puhua mitä haluaa, mutta käytöstapoja sentään vois olettaa ihmisillä olevan. mitenkään yleistämättä, mulla on sellai kuva että kyseisessä kaupungissa asuu aika kouluttamatonta ja idioottia väkeä muutenkin. anteeksi vaan. mutta ei murukaan aloittanut keskustelua haukkumalla harakan legginssejä ja leveetä persettä.

ja viimeisenä, erään henkilön sananvapautta aion kyllä rajoittaa. muuten niin korrekti teini-neitini on netissä ruvennut viljelemään v-sanaa. se ei mulle sovi. vetoan käytöstapoihin, ja jos mesen statuksessa vielä v-sana näkyy, niin korrektia kielenkäyttöä saa neiti harjoitella nettipimennossa seuraavan viikon. angstiaan voi alaikäinen tuoda julki vähän luovemmin sanankääntein.