eilen juttelin mun kaverin kanssa joka ei lapsista ymmärrä juurikaan mitään, tai nätimmin sanottuna ei ole kiinnostunut. kohteliaasti se kyseli mitä vauvalle kuuluu ja muut fraasit. vauvan kuulumiset jäi tasolle "paskoo alleen ja nukkuu". "ihanapoikakaunisliikkuujanukkuuhyvin,ihanluonnettaesittää...plaaplaa" meni siltä ihan ohi. kahveillekaan en aio sen ihmisen kanssa ihan heti lähteä, en jaksa pyydellä anteeksi sitä että nuorimmaiseni osaa ilmaista itseään parhaiten huutamalla. ja saattaa intoutua huutamaan kesken aikuisten juttujenkin. häiritä hyvää juttua, ja jopa paskoa alleen ruokapöydän ääressä. sellasia nuo "toukat" vaan nyt on. odotelkoon muutaman vuoden sekin kaveri sitten aikaa "parempaa". mulla ei ole mitään tietysti hänen mielenkiinnottomuutta vastaan, mutta eipä just nyt ole paljoa yhteistä puhuttavaakaan.
toistaseks mulle/meille on piisannut sellastakin seuraa jolla toleranssia vauvanpieruihin ja huutoon on. nautitaan siittä!
Mäkin toss yritin tavata yhtä ystävää, joka koko ajan "itkee mun perään", kun ei nähdä jne ja haluu aina olla top1, kun tullaan sinne päin ja olis pitkä lista ihmisiä, joita tavata.
VastaaPoistaKolmisin kun oltiin tyttöjen kans reissussa niin kolmisin tietty myös tätä ystävää tavattiin, hänen kotonaan. Koko kyläilyn aikana tää vaan ei sanonut sanaakaan mun lapsille! Loppua kohti tytöt alkoi kokeilla kepillä jäätä sanomalla vasten kasvoja, et "sä et oo kiva", niin tää näytti loukkaantunutta naamaa ja ihmetteli sitä mulle vaivihkaa.
Siinä oon ylpee itsestäni, etten ottanut asiakseni pahoitella lasteni juttuja :D
(Ai nii ja tän samaisen reissailun takia en ookkaan oikeen kartalla, täällähän on hirmusti tekstiä!)
emmä siis sillä kaikkien piti olla kiinnostuneita mun lapsista, ja osata puhua perhettä, mutta jos itse kysyy, ni kannattais kuunnella myös vastaus.
VastaaPoistameillä kun on käynyt mun ystäviä, niin oon lapsille suoraan sanonut että voivat mennä omiin leikkeihinsä, että vieras on nyt mamman kaveri. mutta olis pöyristyttävää jos jollekin lapset olis suunnilleen ku ilmaa... suurin osa osaa onneksi huomioida lapset ikätasosesti kyllä.
muistan kyllä kerran kun oltiin vuosikkaan rutun ja yhden ystävän kanssa syömässä, niin ystävä sanoi että menee vähän ruokahalu kun vuosikas syö myös naamallaan. käskin suoraan ystävää vaihtaa pöytää tai painumaan hemmettiin, sillä myös vuosikkaalla on oikeus syödä, ja jos neiti herkkähipiää haittaa, niin seurue on väärä. kuvitteliko se ystävä että vuosikas syö sivistyneesti veitsellä ja haarukalla?
kirjotaksä reetta jossain? en o sua blogimaailmasta onnistunu jäljittämään...