käytiin neuvolassa. poikuli oli nyt 3kk ikäisenä 6,3kg ja 65cm. pituus huitelee +2 käyrällä, paino -7:lla, mutta kaikki ok, ja tissimaidolla pärjätään hyvin. sanoin toki että muutamaan kertaan mytty on saanut pullosta lisämaitoa illalla, mutta ei terkka siihen mitään noteerannut.
neuvolan täti sanoi ettei ole aiemmin noin motorisesti lahjakasta pikkupoikaa nähnyt. sukuvika vissiin. ei meillä ole ollut tapana kauaa paikalla loikoa. ruttunaama on vetänyt enkat nousemalla seisomaan tukea vasten 6kk ikäsenä, ja mytyn sohlauksesta päätellen samoissa rajoissa liikutaan. nyt se kääntyy, kierii, peruuttelee, ja nostaa pyllyn konttausasentoon. ei sitä enää mikään pysäytä. leluihin tarttuu niin, että pitää funtsia mitä sille antaa kädenmitan päähän. muutaman kerran se on meinaan itseään aika mojovasti lelulla kolkannut.
ihana poika se on. musta on hauskaa kun mun ystävätkin on huomanneet sen "tuleen omaksi itsekseen". siinä on sen verran persoonaa, ettei se ole enää ""vaan" vauva. se on ihan mytty itse. ihan oma valloittava ja kovaääninen persoonansa.
ja aamulla kun se yritti kosketella mun naamaa, tajusin jotenkin tosi konkreettisesti kuinka mun elämä on yhtä rakkautta rikkaampi. mun elämässä on uusi ihminen. uus rakkaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti