pikku katastrofi

muru lupas mulle nukku-illan kun se oli eilen rytmiä kääntämässä ja myöhään piti valvoa. nukahdin tapani mukaan sohvalle, josta siirryin petiin 22.30. ei kauaakaan niin myttynen heräsi maidolle, ja lämmittämisprosessi riipi sen hermoa niin, että huudon kuuli naapuritkin. hintsulla oli etten hakenut sitä tissille ja jatkanut unia niine hyvine.

makasin pedissä ja pohdin tätä vaihtoehtoa kun kettiöstä kuului "perkele!" ja koska huuto oli niin kova että naapurit kuulivat takuulla myös sen, ajattelin rientää paikalle unimaan rajoilta katsomaan moista perkelettä.

no rakas koirani, jolla on murun kanssa hiukka vääntöä talon herruudesta. (tai siitä kakkospaikasta ;) ) oli seurannut murua ja huutavaa kääröä keittiöön, ja suoraan sanottuna kusta losotti arviolta 3 litraa lämmintä melkein murun kintuille. jos en olisi ollut vihainen häiriintyneistä unista ja häiriintynyt lapsen itkusta, olisin nauranut itseni pökerryksiin. tälläkertaa tyydyin lemppaamaan piskin ulos ja maton ammeeseen.

muru raasu puistelee päätään muistellessaan eilistä katastrofi-hetkeä, jolloin itku, kusi ja perkeleet lensivät. mua jo naurattaa taas.

tässä herra "karmiva kusiluikku" kaikessa karvaisuudessaan! :D