toisena päivänä, ja sitten toisena...

toisena päivänä tuntuu että ruttu on ihan normikersa.
toisena taas ei. 

eskariope on huippu. oli liikkistä olla seuraamassa eskarin iltajuhlaa, jossa pienryhmät esitti näytelmiä. eikä vähiten siitä syystä, että ruttunaama oli pääroolissa näytelmässä "lumikki". eskariope oli valinnut sen rooliin, koska se totta tosiaan on ryhmästä eniten hahmon näköinen. ja hyvin tyyppi veti! muisti pitkät pätkät vuorosanoja ja esiintyi luontevasti. upeeta tollaselta sosiaalisesti rajoittuneelta ja hiukan aran puoleiselta lapselta. hienosti pelattu, eskariope!

no.
tänään sitten olisi pitänyt mennä futikseen tutustumaan. olin jo muutenkin ajatellut siirtää ekakerran ensiviikkoon arkisyistä johtuen toki, mutta päätöksen niittasi rutun hysteerisitkuinen autismikohtaus. ei pysty, ei kykene menemään. voi olla että tykkääkin siitä sitten, mutta jännittää niin, ettei halua, aiotko sä pakottaa? ensiviikolla on treeneissä äiti-lapsi-päivä, ja rutusta olis vähintään kohtuullista mennä sitten.
fine. emmätiedä. en ole ennen törmännyt noin "omituiseen" kersaan kun tuo. en todella tiedä mitä mä sen kanssa teen, kun kaikki kiva ahdistaa aina vaan.

ikätasoista uhmaa

jes!
just himppaa ennen kolmenvuoden rajapyykkiä kundi on päässyt ikätasolleen.
on ollut alkuvkon tarjolla sitä ikätasoista uhmaa, sitä kun mikään ei käy, sovi tai passaa. *

kalsarit on väärinpäin - byääääh!
paita ei mene päälle - byääh!
tänään ei ole tiistai - byäääh!
pappaa ei löydy - byäääh!
mä en rauhotu - byäääh!
en varsinKAAn mene sänkyyn rauhottumaan - byÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄh!

enkämä vieläkään rauhotu - byääääh!
miksmäensaapurkkaa? - byääääh!

sit rauhottui.
ja kommentoi pihassa:

ei olis kannattanu herätä ihan keskellä yöllä! - byäääääääääääääääääääääääääh!!!

-nyt on aamu.

eiKÄ OLE! - byääääääääääh.

voi saatana. hauskaa päivää.
- byääääääääääääääääh.

p.s. "bamilla oli kyllä tosi huono aamu." - voi kun täällä päiväkodissa se on aina nii aurinkoinen. taitaa kiukku sit jäädä aina tohon matkalle kun tuutte...  [raivostuttavaa hymyilyä ja hymistelyä.]
lässyti lässyti lää. ja joo, siitä se kiukku hyppää kyytiin sit kotimatkalla taas.
anna mun kaikki kestää.
tää kuukaus. sithän se uhma taittuu. eiks nii?
niinhän?!

* tähän astihan kundi on vaan karjunut ja märissyt ilman ymmärrettävää syytä. 
ei vaan ihan hekumallista ollut kun aamulla syitä löytyi kaikesta.

urpo

ääst.
mulla on uus luuri.
kun kerrankin puhelinkaupassa oli fiksu myyjä. asiakaspalvelija paikallaa.
selvitti kaiken mitä halusin.
ihanasti kiitin, ja sanoin vielä päälle, että nyt oli kyllä erityisen hyvä palvelu.

mä en tajua mikä hiivatti siinä on, että kun sä menet puhelinkauppaan jotaki selvittämään, niin usein jonotat ainakin puolituntia, josset tunnin. ja palvelu on suht nihkeetä.

heppu laski että mulle tulee (taas) halvemmaksi uusi luuri, ja päivitetty paketti päälle.
jaa, jos halvalla pääsee, niin kyllä täkyyn tartun!

luuri on hyvä, muttakun mä oon ihan urpo.
esikoinen laittoi luurin toimintavalmiiksi, ja nyt koko aika kun sitä pitäis käyttää,
oon vinkumassa siltä apua.

kyllä tässä niin käy, että muru saa tuon pränikän puhelimen, kun sen tekniikkaan en pääse sisälle loppuviimeeks kuitenkaan, ja mulle jää sen vanha karvalakkimalli. mutta kiva fiilis kun hetken mulla on jotaki uutta ja hienoa. (vaikken osaa sitä käyttää ;) ) wow!

mä niin oon muodin lisäks jääny tekniikan kelkasta.
keski-ikä, here I come! ota koppi!

"hit mä teen näin!"

kaksivuotias raivostuessaan, tai "uhkaillessaan" meitä, tai jotakuta lelunottajaa sanoo "hit mä teen näin!" [puristaa kädet nyrkkiin, ojentaa ne eteen ja jännittäen tärisyttää koko yläkroppaa.]
se on ehkä maailman sulosin aggression osoitus. ja tervehenkinen, etten sanois.
koitan sanottaa sen tunteita kysymällä tommostako on olla vihanen, tai kerron että nytpä hän on kovin kiukkunen. sitten se totee tyynesti "loo" [joo] ja siirtyy seuraavaan hommaan.
jee! älykästä tunneilmaisua poikani! love ya!

vaipaton

mulla on ollut henkilökohtaista vääntöä pojan vaipattomuudesta sekä päiväkodin että murun kanssa. musta pojalla on herkkyyskausi vaipattomuudelle nyt, päiväkodin mielestä pissa housuihin päivässä merkkaa sitä ettei se vielä ole. muru on samoilla linjoilla. sen mielestä en voi vaatia päiväkuivuutta pojalta vaan siitä syystä, että vaippojen poisjättäminen on käynyt tytöiltä helposti.
en "vaadikaan" mitään. musta vaan kuivat päivävaipat tarkoittaa sitä, että niitä ilmankin voi olla. pissat housuun päiväkodissa kertoo vaan niiden kyvyttömyydestä tarjota pottaa säännöllisesti.
ja musta kuivapintasten vaippojen kanssa ei ikinä opikaan kuivaksi. kestovaippoja ei muru kusenhajun pelossa suostu edes käyttämään. ei vaikka kestareita etikassa kuinka liottelisin ennen pesua.

mä pidän pääni (varsinkin kun kissa on pelireissulla, niin vaipattomat hiiret hyppii pöydillä, kattokaas.) ja poika saa viettää kaks päivää himottelemissaan autokalsareissa. mulla on pesutupavuoro ja tilaisuus pestä vaikka sadat kusikalsarit jos niikseen tulee. mutta ei tule, saatte nähdä.

taktiikkana on hilpasta pöntölle aina toiminnan vaihtuessa.
aamun saaliina on kolmet asiat pöntössä, nolla kalsareissa.

tästäs saatte, pystytte näkeen että äiti on aina oikeessa!

neuvolassa

käytiin neuvolassa. poikuli oli nyt 3kk ikäisenä 6,3kg ja 65cm. pituus huitelee +2 käyrällä, paino -7:lla, mutta kaikki ok, ja tissimaidolla pärjätään hyvin. sanoin toki että muutamaan kertaan mytty on saanut pullosta lisämaitoa illalla, mutta ei terkka siihen mitään noteerannut.

neuvolan täti sanoi ettei ole aiemmin noin motorisesti lahjakasta pikkupoikaa nähnyt. sukuvika vissiin. ei meillä ole ollut tapana kauaa paikalla loikoa. ruttunaama on vetänyt enkat nousemalla seisomaan tukea vasten 6kk ikäsenä, ja mytyn sohlauksesta päätellen samoissa rajoissa liikutaan. nyt se kääntyy, kierii, peruuttelee, ja nostaa pyllyn konttausasentoon. ei sitä enää mikään pysäytä. leluihin tarttuu niin, että pitää funtsia mitä sille antaa kädenmitan päähän. muutaman kerran se on meinaan itseään aika mojovasti lelulla kolkannut.

ihana poika se on. musta on hauskaa kun mun ystävätkin on huomanneet sen "tuleen omaksi itsekseen". siinä on sen verran persoonaa, ettei se ole enää ""vaan" vauva. se on ihan mytty itse. ihan oma valloittava ja kovaääninen persoonansa.

ja aamulla kun se yritti kosketella mun naamaa, tajusin jotenkin tosi konkreettisesti kuinka mun elämä on yhtä rakkautta rikkaampi. mun elämässä on uusi ihminen. uus rakkaus.

poika 3kk ja muita juttuja

3kk rajapyykki tuli täyteen pikkurakkaudella.

* poikuli on vedellyt kieppejä (selältä mahalleen) jo varmaan kuukauden päivät, satunnaisesti, mutta eilen, vielä siinä kahdenkuukauden ikäsenä se alko vippaamaan itseensä mahalleen ihan urakalla. ja nyt ei pysy selällään, ei sitten millään. tänään sattui ensimmäinen klompsu, kun vauhtia kiepissä oli sen verran että pää kolkkas lattiaan kun herra vippas itsensä matolta alas lattialle. hassu!
* se on myös jo viikkoja kiertänyt napansa ympäri (selältä vähän kyljelleen - oikasu -  kyljelleen - oikasu ja yhtäkkiä pää osottaa idän sijasta länteen.)
* se tavottelee leluja kädellään. ja joskus osuukin leluihin.
* se on löytänyt kätensä. välillä niitä ihastelee silmät killillään. yleensä ne sitten päätyy suuhun ja sitten alkaa kova maissutus.
* se nukkuilee pidempiä pätkiä, ja jaksaa valvoa noin tunnin verran kerrallaan.
* se ahmii maitoa, ja vatsavaivat ilmeisesti johtuu ainoastaan niistä. mä en enää jaksa ottaa niistä huonoa omaatuntoa. jos masussa paukkaa, niin sit hötkytellään röyhyt ja paukut ulos.
* se syö toisina öinä 2 kertaa, toisina jopa 4 kertaa. vielä ei mamaa väsytä.
* se on herännyt hyvällä tuulella ehkä 2 kertaa koko elämänsä aikana. koska aina herätessä on NÄLKÄ, yleensä on turha ees yrittää riisua ulkovaatteita ennen tissiä. muuten hajoo korvat multa. vaipanvaihtoyritys on täys hasardi siinä kohtaa.
* se nauraa, hihkuu, kiljuu ja kurnuttaa. paras ääni on sisäänhengityksellä aikaan saatu kova "hiiiiiiiiiiih"
* se ilahtuu kaikista hauskoista äänistä ja naamanvääntelystä, plops, nöfnöf tai hiih, ja silmien vinkuttelua ja pyörittelyä niin poika takuulla riemastuu.
* sillä nukkumaanmeno on hankalaa, koska nössömamit nukutteli sen syliin kun se oli kipeenä, ja nyt ei uni meinaa omassa sängyssä tulla ollenkaan. poika on "unenhakukoulussa" nyt. tassuttelulla yritellään tutin ja harson kanssa nukutella omaan sänkyyn. kävin hakemassa lastenvintiltä (eko-lastentarvikeliike) unipussin, ja positiivisia tuloksia odotellaan tän vkon lopulla viimeestään.

kaikenkaikkiaan poika on hauska,rauhallinen ja riemukas pakkaus. killittelee uteliaana ja tarkkana maailmaansa. viihtyy hyvinkin itsekseen leluja tutkien. parhaiten nukkuu pää rintojen välissä. tissimies :)




- eilen puhuin murulle että tykkään hänen lisäkseen myös mein keskinäisestä suhteesta, eli meistä. meillä on tosi hauskaa yhdessä. jännittävääkin. hölmöä. turvallista. kaunista. riemastuttavaa. liian lähellä täydellistä ehkä jopa. kun veikkasin jo alkuun että tästä tulee mun tärkein ja paras ihmissuhde ikinä, niin se varmasti on sitä jo.

siinä ihmisessä löytyy mun hämmästykseksi sen rauhallisen ulkokuoren sisältä aika tulinen jääräpää. ihan välillä joutuu pehmittelemään ja meinaa itse kakkoseksi jäädä. ja suojeltava raasulikin siellä piilossa on, pelastaja-ulkokuoresta huolimatta. kipeenä, ja riidellessä (kolmen riidan kokemuksella ;) voin kertoa) niitä suojeltavia puolia voi aistia. kun kovanaama-surffipummi tulee yöllä lasit päässä,  hakemaan vauvaa multa lohduteltavaksi että saisin nukkua, pakahduttaa valtava tunne mun sydäntä. "mamin ukko" se sanoo. byääh, ja sniif  :*)
 
- kaiken tän onnen keskellä ystävä leikataan tänään. huoh.