hulinat ja hirviöisä

kyl mä maar sanon että jollaki on äly välähtäny kun se on keksiny liikuntahulinat! meillä täällä lähiöslummissa on kattokaas semmoi systeemi, että joka sunnuntai kasataan liikuntavälinettä kerrakseen urheiluhalliin, ja sinne saa mennä pelmuamaan penskojensa kanssa.
todella upeeta!

mein nappulat on siellä ihan onnessaan. ryömivät, hyppivät, hilluvat ja heittävät palloa. tekevät tunneleita, roikkuvat köysissä jne. perusliikuntaa, kyllä.

propsit apinoille taas tästä reissusta. ne oli meinaan kun herran enkelit siellä*. eli kaikilla oli hauskaa. huomasin myös siellä tänään, että poikaa vähän jännittää korkeat paikat, joten ehkä on elokuisesta voltistaan jotaki oppinut. luojalle kiitos siitä! nauratti vaan kun ovat niin mein lapsia mokomat. tykkäsivät eniten juosta ympyrää ja pelata jenkkifutista. hih.



kurjaa vaan oli huomata kuinka joltain vanhemmilta puuttuu täysin psykologinen silmä lastensa suhteen. hirveää tylytystä vanhemmalta herrasmieheltä viisvuotiasta poikaansa kohtaan kotiinlähdön tiimellyksessä. ruttu tuijotti monttu auki moista sättimistä, jouduin ihan sanomaan sille, että kuten huomaa, ei kaikki aikuisetkaan ole ihan fiksuja**. huoh. lapsi raasu.

*lukuunottamatta yhtä mun tekemää loistavaa jenkkifutistaklausta, josta ruttu vähän hermostui.
** musta on täysin kohtuutonta isolta mieheltä haukkua viisivuotiasta a) vellihousuksi b) itkupilliksi c) tyhmäksi ja sanoa ettei se ikinä pääse uudelleen tuonne, koska alkoi itkemään kun veljelleen pelissä hävisi. "että kenen vika tappio oli? häh? sun oma vikas! mitäs oot niin saamaton ja luovutat heti!"  halvatun sekopää.

minä ja läski tyhjäpää

sain eilen viestin naapurinrouvalta. "josko illalla lenkille yhdessä?"
muutenkin mulla sattui olemaan karvanaamojen iltanakki, joten suunnistimme rouva "tyhjäpään" kanssa merenrantaan iltahöntsille kun olin saanut lapset nukkumaan.

olipa virkistävää.

lenkkiseurani on ns. iloinen tyhjäpää. joka mm. luulee että eräs remonttikauppa on nimeltään "pauhaus", ja sanan taivutus kuulostaa kivalta sen puheessa. se on aina menossa pauhaukseen, tai niiden lattiat on ostettu pauhauksesta.

se on aika pinnallinen ja keveä seuralainen. eilen höpistiin sen painosta ja lihomisesta, ja parisuhteista tietty. tyhjäpää on noin 180cm pitkä ja painaa 62kg kuulemma. ja on nyt vaan repsahtanut ja tullut tuollaiseksi "läskiksi". jep.  hyvä että olen niin nopea kävelijä, että moinen pullero joutui juosta koko tunnin mun vierellä. vaikka sillä on noin puolimetriä pidemmät jalat kuin mulla. kuului kuulemma oikein kun kalorit kului.

"tyhjäpää" on hyvä juoruilemaan ja kertoilee kaunistelemattomia totuuksia ihmisistä joita en tunne.

se on ystävällinen ja kiinnostunut mun asioista kuitenkin. se kertoo omista asioistaan  keveesti ja nauraa paljon. ikinä en ole sen ihmisen kanssa puhunut mitään syvällistä, enkä kuullut sen analysoivan mitään asiaa pintaa syvemmältä. tuskin sillä on edes mitään syviä ajatuksia. (toisinaan mietin että mitä jos se onkin tosi syvällinen ja puhuu mulle höpöhöpöä koska ajattelee mun olevan "sellanen"?)  

se on vaan niin bimbo blondi, mutta jotenkin mä pidän siitä ihmisestä.

ootan jo seuraavaa lenkkiä, ja niitähän todellakin tulee tässä varmuudella olemaan, kunnes se pääsee "läskeistään" eroon... [hymistelyä] hassu iloinen tyhjäpää.

pojalla kulkee, vanhemmilla ei niinkään...

joo-o. kyllä se poikanen ryömii. ryö-mii. voitteko kuvitella. ja ikää on nyt 3 kuukautta.
se vetää peffan ylös miltei konttausasentoon, ja siitä ponnistaa mittarimatomaisesti käsien avulla eteenpäin. hienosti pääsee eteenasetettuja leluja tsiigaamaan lähemmin.

vilkas ja eloisa poika siis on kaikinpuolin muutenkin.
ja sitten unessa on vaikea pysyä, kun hermosto on viritetty äärimmilleen ja elämän ja liikkumisen into on huipussaan. mulla sattuu oleen henkilökohtaista kokemusta pojista joilla on lievää ylivilkkautta ja liike veressä ja  näyttää mukavasti siltä, että sitä kokemusta saa nyt sitten ihan urakalla lisää.


tästä alkaa spekulointiosuus, tajunnanvirta, missä on aika vaikea lukijan pysyä ehkä kärryillä, mutta kommenttejakin olis asiasta kiva saada... eli:

me ollaan koitettu kevyesti pidentää syöttövälejä ja uniaikaa, mutta minkäs teet kun pojalla oma kello raksuttaa miten kuten. vielä käydään parisuhdevääntöä siitä miten me tämä asia hoidetaan. vedetäänkö lapsentahisesti ja niinkun pojalle sopii, vai yritetäänkö enemmän säädellä sen rytmejä. mulle poikanen on mun poikanen ja sitä pitäisi hoitaa emomaisesti hyysäten. muru katsoo asiaa laajemmalta perspektiiviltä, ja haluaisi että rytmejä säädellään sen verran että perhe pyörii parhaalla mahdollisella tavalla. ja nämä kaksi näkökantaa on aika kaukana toisistaan. ruttunaaman vauva-aikana sain useaan otteeseen paukuttaa puolisoni päähän ettei vauvalle "opeteta" mitään, sitä vaan hoidetaan. että sen pääasiallinen tarve on tarve saada hoivaa, ja se että aletaan jotakin elämästä opettamaan, alkaa sitten tuossa vuoden tienoilla. ei pieni lapsi huuda kiusallaan, eikä siitä tule lohtusyöjä ja liikalihava siksi, että aina ensin tarjotaan tissiä joka hätään. muru epäilee lapsesta tulevan läheisriippuvainen ja etupäässä mammariippuvainen kun se parhaiten nukkuu pää mun tissien välissä. musta se vaan on mun poikanen. ja mä sen emo, enkä suostu näkemään asiassa mitään ongelmaa.

eilen tsiigailtiin mun muistiinpanoja ruttunaaman vauva-ajalta, ja poikulin tästä kuusta. ruttunaama on ollut "rytmikkäämpi" ja syönyt vain kerran yössä. poikanen syö yöllä 4-6kertaa, ja päivällä nukkuu kahdet pidemmät unet, ja ilta on yhtä sohlaamista unien ja syöttöjen kanssa.  nyt mietinnön alla miten taklataan tuo hankalin ilta-aika, kello 16-19. nukutetaanko siinä pitkät unet, vai lyhyet? tai kumpia yritetään, koska onnituminen ei ole taattua kuitenkaan? poika on iltapäivästä-illasta kiukkuinen ja väsynyt, mutta ei oikein meinaa päästä uneen eikä maitokaan kelpaa, ja vapauttaville yöunille kahden tissin ja lisämaidon turvin poikuli kannatta laittaa vasta lähempänä seitsemää että unia riittää aamuun saakka... hmmm... olen nitkutellut puolisoltani lisäaikaa lapsentahtiseen "vauvvatteluun" tonne yli 4kk ikämerkin, jos iltavelli vaikka helpottais pojan oloa ja unia. toisaalta sinne on enää matkaa noin vko, että miksi tässä nillitellä asian kanssa? suositukset on suosituksia, mutta ratkaisut täytyy tehdä aina yksilön kannalta. miksihän mä mittaan sitä lisämaidon ja vellin antamista siihen hyvään äitiyteen. hitto näitä juurtuneita käsityksiä. ihan pöllöähän on noin isoa ja liikkuvaa poikaa nälässäkään pitää, jos hyvät unetkin on siitä kiinni... njaa. taidan taipua vellitutin ostoon, koska jos ei poika hyödy iltavellistä, eihän sitä ole pakko ruveta joka ilta antamaankaan. kokeilu ei vaurioita ketään, vai?

temppuja

jaahans.
poika on hautonut vaan uusia jekkuja noina kiukkupäivinä näemmä. tänään heräsi aamulla itse herra aurinkoinen, joka alkoi heti lattialle päästyään kierimään pitkin lattioita. ja kylläpä oli hauskaa. kiherrys kävi ja pää kolisi. jospa se nyt on temppunsa näytettyään vähän paremmilla fiiliksillä? ainakin temppuilun jälkeen se nukahti sekunnissa partsille.

"eka mä olin tossa leikkimatolla.

sit mä en enää ollukaan leikkimatolla,

(äimistys kylmästä lattiasta oli aikamoinen,)

mut sit mä taas menin mahalleen ja nauratti tosi kovin,

ja sit mä punkesin lisää eteenpäin."