sitä saa mitä tilaa, etsivä löytää, naisetko vaikeita? ja muita juttuja...

toivoin että arki alkais, ja tulihan se. penskat huutaa eteisessä naamat levällään, ja päiväkodille olis mentävä. ulkona sataa, on kuraa, vaunujen sadesuoja rikki. ruttunaama ei jaksa kävellä. sadesuojaa ylläpitävä nipsu katoaa tienposkeen. puuh ja kiitos.

etsimällä etsien löydän vikoja puolisostani. tai jos asiaa tarkastelee peilin ja rakkausvalmentajan avulla, vikoja on enimmäkseen mussa. mykkyyskaudet on puolisoni vika numero yksi. jukuripäisyys kaksi. päättämättömyys ja suunnittelemattomuus kolme. mykkyyskaudet saa mut ihan kierteelle, koska sellaisen jälkeen eksäni lähti menemään, väittäen etten hänestä välitä, muuten asiaa vatvomatta. yritän selvitä murun ajoittaiset mykkyyskaudet sisulla ja olemalla itse normaali. nykyään pyrin myös välttämään "mikäsuavaivaa"-fraasia. kyllä horatio puhuu sitten kun sillä on asiaa. eikä mun havainnon mukaan ole minneen lähdössä. se ei ole niinkuin muut ja entiset, niin se on itsekin sanonut. uskoisinpa tämän helpommalla. toinen ja kolmas ongelma vyyhtiytyy yhteen mun "jyräävän" luonteeni kanssa. mä haluan että toinen sanoo mielipiteensä, ja olen jopa kieltänyt vastaamasta mulle sanoin "ihan sama". mikään asia ei voi olla "ihan sama", paitsi teineille. "ihan sama" on välinpitämättömyyttä. sitten tulemme kohtaan jossa kysyn mielipidettä, kuten "minne tuon kaapin vois laittaa", ja vastaus on (koska "ihan sama" on kiellettyjen listalla) "vaikka tähän". hienoa. mutta jos mielipide on mielestäni väärä? no jyrään kaapin sinne minne haluan.
no miksi siis edes kysyn? -jotta toinen saa päättää asioista.
no miksi en kuuntele, tai kuuntelen, mutta en noudata toisen mielipidettä? - no siksi kun se mielpide on väärä (esim. kaappi ei sovi siihen.), tai siksi kun tiedän (luulen tietäväni) ettei sillä toiselle ole väliä, koska sen ensisijainen vastaus olisi ollut "ihansama", mutta kun se on kielletty...
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrrggggggggggggggggghhhhhhhhhhhhh! miten tästä pääsee ulos? minäkö vaikea? en suinkaan. voi tsiisus.

meillä piti olla treffit asian tiimoilta rennonletkeän insinöörin, eli rakkausvalmentajani kanssa, mutta hän oksentaa. käytyään meillä viikonloppuna. nyt kauhukuvissani oksennan minä, mämmiä. hyi hemmetti.

no. pääsiäisen plus-saldona kaapinsiirtelyn ja -sijoituspähkäilyn jälkeen mein taloudessa on tytöillä omat huoneet. teini on enemmän kun tyytyväinen. ruttunaama taas ehkä ei. se ei oikein ymmärrä miksei teinin huoneeseen ole asiaa ropeltamaan, siskon tavarat on äldesti kiinnostavampia kun omat. alkuksi mielikuvissaan ruttunaama oli muuttamassa mein makkariin, koska lelut ja roijut siirrettiin sinne rymsteerauksen tieltä. olipa hetken tosi onnellinen. loppuviimeeks kyllä tuntuu se omassakin huoneessaan viihtyvän, ainakin vähän. odottelee veljeään sinne nukkumaan kanssaan. tosin en tiedä miten siihen noin kuuden neliön kopperoon saadaan vielä yksi pinnasänky mahdutettua, mutta aika näyttää.

vielä tässä myttysen nukkuessa parvekkeella jaan muutaman oudon ajatukseni: 
sen lisäksi että epäilen horation mykkäkaudella hautovan pakoa, pelkään vieläkin jollain asteella että pojalle sattuu jotakin. muutama päivä takaperin olin aamulla järjettömän väsynyt kun mytty herätti jo viideltä. parin tunnin leikin jälkeen siirsin sen partsille unistelemaan, ja itkuhälyytin kourassa torkuin itse sohvalla. yhdeksän jälkeen olin jo varma, että vauvalle on sattunut jotakin, koska itkuhälyyttimestä ei kuulunut mitään. odottelin murun heräämistä paskajäykkänä, koska sen olisi mentävä katsomaan onko vauva tallessa ja hengissä. minä en siihen pystynyt. koska mä olen torkkunut sohvalla, on todennäköistä että jotain pahaa on tapahtunut. kun unistelin vauvan kanssa sängyssä päivällä, nämä tuomiopäiväajatukset siirtyivät ruttunaamaan. olin varma että jos en huomauta murulle asiasta, ruttunaama kiipeää siskonsa parvelle, putoaa ja pää menee halki kuin meloni. ...ja murua ärsyttää kun käyn hössöttämään. älytöntä itselietsontaa ja sairaita ajatuksia nämä. koska tää helpottaa? olenko jo oikeasti hoitoa vailla?