tää naisen kanssa eläminen on joskus juhlaa. mä kyselin murulta yks ilta että tuntuuko siitä että se on nykysin aika kiukkunen. sain niin riitaa haastavan vastauksen, että annoin aiheen olla. nyt pari iltaa myöhemmin pms-piru on mennyt, ja se pääs pitkästä aikaa treenaamaankin. kas nyt aikas eriolonen emäntä on taas talossa.
huisia. eipä käy eläminen tylsäksi tuon kanssa, kun saa vähintään kerran kuussa olla muutaman pvän vähän jännityksissä siitä mistä uskaltaa käydä nokkaansa aukomaan. jos vielä ynnää tuohon peeämässään sen mökötystaipumuksen, niin varmaan ymmärtää että vähintään kaks päivää kuussa jopa minä olen opetellut olemaan vähän hissukseen.
poika teki kuumeillen poskihampaat. rutulla alkaa naamaan tulla väriä takasin. yrittää aurinko siis paistella mein risukasaan. ei auta kun yrittää ilosen viikonlopun viettoon ryhtyä!
p.s. otin pirpanoille reiman välikausipuvut tänään. olin jotenkin tosi pettynyt materiaaliin. se oli hirmuohutta. en jaksanut käydä nyt utsimaan ja tutkimaan, eikä ollut voimia yhtään lähteä ettimään muuta vaan tartuin stockan hyvään kk-etuun. laitan sitten reklamaatiota jos ne on niin huonot kun ensivaikutelmalta vois kuvitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti