keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

epätoivonen

pää meinaa hajota.

olen kyllä kasvanut jollain muotoa aikuiseksi viimein, koska en ala kiljumaan, paiskomaan tavaroita ja haastamaan riitaa kenenkään mihinkään osattoman kanssa.

mä nukun jotenkin levottomasti, ja nään ärsyttäviä unia. kun aamu alkaa, oon valmiiksi sekoomispisteessä.

elo murun kanssa on normaalisti tosi intensiivistä, mutta tuntuu etten saa siihen mitään otetta. yritän pitää suuni kiinni tän pms-jakson yli, ja haistella mättääkö tässä joku. vai onko ainoa joka tässä mättää tää mun naishormooneilla kuorrutettu psyyke.

isäni myös soitti itkun partaalta. mun setä on saanut aivoverenkiertohäiriön (laatua en tarkemmin tiedä) ja on vajonnut koomaan. ei siinä, että huoli sedän tilasta painaa, mutta päälle vielä se että tiedän että isäni on elämäntapoineen luisumassa samaan kuiluun. on vaan ajan kysymys koska rysähtää. ja se pelottaa mua enemmän kun mikään tässä maailmassa.

noh, mutsilla alkoi sädehoidot. sillä on vissiin kaikki ok. lääkäri oli soittanut sen tt-kuvista, mutta tyypilliseen tapaansa se oli kaupassa just kun puhelu tuli, eikä pystynyt ihan hirveesti keskittymään. nyt sitten neljäviikkoa sädetetään nuppia päivittäin. se saa paniikkikohtauksia sädetysmaskin alla, mutta pärjäilee sielläkin ihan hyvin noin muuten.

puuh. mä alan olemaan jossain katatoniassa pian. menis nyt ohi tää henkilökohtanen ahdistushelvetti. tarttis vissiin alottaa joku lääkitys. onko sellasta hermostuneisuuden ja epätoivosuuden tunteeseen?

2 kommenttia:

  1. Käviskö Fucksor tähänkin tunnetilaan....???

    Hengellinen Äiti

    VastaaPoista
  2. hahaha! olin unohtanu koko hiivatin lääkkeen. "yleiseen vitutukseen". kyllä! fucksoria tänne, ja heti! :D

    VastaaPoista