no nysse on kipee.

noh. perjantaina kontatessani pöydän alla työn merkeissä, tai oikeestaan kun tulin sieltä pois, vihlasi polvea ilkeesti. ei siinä kummempia siinäkohtaa, ennenkuin iltakasilta se pamahti lukkoon. sitten se taas oli ihan ok, tähän aamuun asti. sitten siihen tuli pieni tiltti, mutta soitin varmuudeksi työterveyteen.
"siis olit missä?!" - no pöydän alla.
"kuuluuko sun työtehtäviin olla pöydän alla? noin niinku yleisesti?" - no, öh, joo.
"siis mitä sä teit siellä pöydän alla?" - no töitä.

jepu.

sitten menin motoristin näköiselle naislääkärille, joka niittirannekkeet helisten teki vähän menisci-testejä. ja sitten se jalka vasta olikin kipeä. vuorossa oli röntgen, missä hoitaja päivitteli polven turvotusta. en kehdannut sanoa että sen teki lääkäri just äsken. lääkäri myös kirjotti mulle huumaavia aineita, vaikka vakuuttelin ettei jalka ensinkään ole kipeä. saikkuakin yritti antaa. en ottanut. sitten hain tuen toiselta lääkäriasemalta, jossa pahoiteltiin että fysioterapeutti on nyt varattu. sanoin että ehkä osaan itse valita sen tuen kuitenkin, kun tuo lootat mulle syyniin. ja osasinhan mä, vaikka pokerinaamalla väitän että omat tukisuplaukseni joissa olen duunia pari päivää tehnyt, on paljon paremmat systeemit. seuraavaksi olen menossa ortopedille.

ja kaikki tämä sohellus jalan takia, joka ei alunperinkään ollut kovin kipeä.
no ei huolta verorahojen tuhlauksesta. nysse on meinaan kipee sit.

ja kyllä insinööri on oikeessa. mulla on varmaan joku ruuminkuvan häiriö. se lääkäri soitti tukiasemalle, ja sanoi siinä puhelussa että joo, tää potilas on semmoi tosi laiheli. -ai mää vai? no en varmana ole!

* p.s. vähänkö ahisti mennä näyttämään kinttujaan lääkärille yllättäen, koska en o just eilen sheivannu. turhamainen? - ai mää vai? no en varmana ole.