kävin lääkärissä

käytiin seuraavanlainen keskustelu:

l: hahha. hauska saata terapeutti jolla tenniskuunerpä!
m: joo.
l: mitä minä kertoa sinulle, sinä tietä!
m: joo.
l: sine lepätä kunola, sine otta tulehduskipuläke. hahahah. manantaina sinä menä töihin.
m: jos huomenna, jos laitan jonku tukisidoksen.
l: hahahaha. sinä lepätä. tukisidos hyvä. maanantaina. jes?
m: huoh....

l: oletko sinä suomalainen? mine katso oventaa missä ulkomalainen tytö?! mutta sinä ihan tavallinen! hahahha.
m: mun isän suku on kyllä venäjältä.
l: sukunimi kuulostaa kazakstan. hahahahahah. mutta sinä näyttää suomalainen.
m: aijaa. kiva.
l: etunimi ei suomalainen?
m: on se kyllä. harvinainen tosin.
l: harvinainen. niin. hahahahahha.

l: tässä resepti. lepä. ja maanantaina töihin. mine ei sinua neuvo, sinä osaa!
m: jepjep ja hauskat päivänjatkot!

p.s. ei tullu buranareseptiä, vaan ibumaxia. pääs yllättään ;)

kädetön, osa 2

hemmetti.
terkkuja saikulta.
maanantaina ei käsi käyb kuinkaan, ja nyt sit kökitään himassa.

yhden unettoman yön ja kovan hermosäryn se vaati, että tajusin jäädä kotio.
tollaseen tenniskyynerpäähän tuntuu auttavan kyllä kylmä, burana, tiikerisalva, jumppa ja neuraalikudoksen mobilisointi. eilen ei käsi suoristunut ees suoristumaan, mutta nyt se on jo parempi. sain keskiviikolle lääkäriajan, mutta mietin sen perumista. kerran meinaan kävin samaisella hepulla venäytettyäni töissä selkäni, ja se sillai osas hommansa että mun vaivan "selkäkivuksi". (tän diagnoosin olisin voinut saada myös naapurilta, tai lapsiltani.) oi kiitti! ja buranaresepti kouraan ja seuraava.

no ans aamulla kattoo millai tää käsi on. meenkö sit äijän tykö kuuntelemaan itsestäänselvyyksiä, vai jatkanko itsehoitolinjalla joka tuntuu (toistaseks) purevan.

kädellisempää päivää teille!
p.s. päivittäkää hei te blogejanne. en jaksais aina vaan odotella... täällä on tylsää.

elämä voittaa!

ekaa kertaa about seitsemään päivään poika leikki tänään tyytyväisenä itsekseen. ja siskon kanssa kahden.

emmä sillä että itselle hengähtystauko jatkuvasta kantelusta tulis tarpeeseen. vaan ihan sillä että ihanaa että  poikulalla on ees pieniä toveja niin hyvä olo, ettei tarvitse aikuisen apua, syliä ja kiinnipitoa selviytyäkseen elämässään hetkiä eteenpäin.

huoh. taivu tauti. 

no nysse on kipee.

noh. perjantaina kontatessani pöydän alla työn merkeissä, tai oikeestaan kun tulin sieltä pois, vihlasi polvea ilkeesti. ei siinä kummempia siinäkohtaa, ennenkuin iltakasilta se pamahti lukkoon. sitten se taas oli ihan ok, tähän aamuun asti. sitten siihen tuli pieni tiltti, mutta soitin varmuudeksi työterveyteen.
"siis olit missä?!" - no pöydän alla.
"kuuluuko sun työtehtäviin olla pöydän alla? noin niinku yleisesti?" - no, öh, joo.
"siis mitä sä teit siellä pöydän alla?" - no töitä.

jepu.

sitten menin motoristin näköiselle naislääkärille, joka niittirannekkeet helisten teki vähän menisci-testejä. ja sitten se jalka vasta olikin kipeä. vuorossa oli röntgen, missä hoitaja päivitteli polven turvotusta. en kehdannut sanoa että sen teki lääkäri just äsken. lääkäri myös kirjotti mulle huumaavia aineita, vaikka vakuuttelin ettei jalka ensinkään ole kipeä. saikkuakin yritti antaa. en ottanut. sitten hain tuen toiselta lääkäriasemalta, jossa pahoiteltiin että fysioterapeutti on nyt varattu. sanoin että ehkä osaan itse valita sen tuen kuitenkin, kun tuo lootat mulle syyniin. ja osasinhan mä, vaikka pokerinaamalla väitän että omat tukisuplaukseni joissa olen duunia pari päivää tehnyt, on paljon paremmat systeemit. seuraavaksi olen menossa ortopedille.

ja kaikki tämä sohellus jalan takia, joka ei alunperinkään ollut kovin kipeä.
no ei huolta verorahojen tuhlauksesta. nysse on meinaan kipee sit.

ja kyllä insinööri on oikeessa. mulla on varmaan joku ruuminkuvan häiriö. se lääkäri soitti tukiasemalle, ja sanoi siinä puhelussa että joo, tää potilas on semmoi tosi laiheli. -ai mää vai? no en varmana ole!

* p.s. vähänkö ahisti mennä näyttämään kinttujaan lääkärille yllättäen, koska en o just eilen sheivannu. turhamainen? - ai mää vai? no en varmana ole.

not so onnenpäivä

fakfakfak!
itseni telominen ei riittänyt.
teloin ruttunaaman nilkan pinnojen väliin kun hain sen pyörällä päiväkodista.

murun illan ylläriksi suunnittelema romanttinen pusutteluretki "mein omalle paikalle", vaihtuu nyt ortopedin vastaanottoon. onneksi on lapsenvahti varattuna. saa hoitaa poikulia lääkärireissun ajan.

vit.
perk.
saat.
jum.
ja tämä litania vaan siksi että pikkuiseni nilkka on nyt tosi kipeä.
paska mutsi.
not so onnenpäivä...

edit: 21.06
lääkärireissu takana. urhea pikku ruttunaama. tod.näk fibulan alaosassa hyväasentoinen murtuma, vaikea iholeesio nilkan lateraalipuolella. kipsiä ei voi laittaa, koska ihovaurio oli lääkäristä pahempi vamma. no, tyttö konttaa ja on sylirottana kunnes jalka kestää kävelyä.

ja joo, tiedän että turvaistuin on hyvä olla, mutta tuo neiti ei oikeen enää semmoseen mahdu. t. esikoista kymmenisen vuotta vaurioittamatta kyydinnyt paskamutsi.
voi, parane pian rakas urhea pieni!
p.s. miten huuhdella 3 kertaa päivässä haavaa joka oksettaa ja karmii mua ihan sikana? ja miten tehdä se aiheuttamatta lapselle paniikkia? ...siinä haastetta seuraavan viikon ajaksi...