mä olen ihan liikutuksissani.
yks kertoo että olis mahkuja alkaa miettiä vauva-asioita. yks odottaa kahta viivaa. yks jo odottaa haikaraa.
mä jotenkin liikutun muiden vauvauutisista.
miten voikaan ihminen olla vilpittömästi näin iloinen muiden puolesta?
*lähettää rakkautta sinne*
omalta osaltani tuntuu että omat vauvat oli tässä. tällähetkellä ilman haikeuden häivää, ilman pistosta, ilman ahdistusta. en kyllävieläkään uskalla koskea muiden vauvoihin. ettei kuume tartu. tuoksu, pehmeys, viattomuus, joka vaan vauvasta voi itseen tarttua, ettei se sekoita päätä.
ehkä mun sisäistä rauhaa lisää murulta rivien välistä annettu lupaus, tai toivonkipinä. jos sen opintojen päätyttyä..? kun esikko on maailmalla ehkä jo. ja minä vielä melkein näin nuori. mietitään niitä sitten.
nyt iloitaan ja liikustutaan muiden puolesta.
go vauvat! go elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti