lauantai 5. maaliskuuta 2011

vilkas yöelämä

meitä on siunattu hyväyöunisilla lapsilla, joista useat ystävälapsiperheet on kateellisia. pikkutyypit unistella töhisee noin kello 19-06. muistan kun poika oli noin kuukauden ja mietin etten kokonaisia yöunia näe pariin vuoteen, eikä asia ahdistanut mua ollenkaan. ja oih, jos olisin osannut aavistaa että jo vuoden kuluessa saan nukkua täydet yöunet, niin olisinpa varmaan ollut ihan superhappy.

poika jos yöllä ulisee, on kyseessä poikkeuksetta hampaat. nyt se synnytti maailmaan kaksi poskihammasta kerralla, että parilla levottomalla yöllä selvittiin.

vilkkaita öitä on nyt tarjonnut ruttunaama. tosin vaan kaksi, mutta neidin vilpittömyys tekee niistä ikimuistosia. ja sen sijaan että mua moiset väsyttäis, olen saanut hervottomia kikatuskohtauksia niitä ajatellessa.

yö 1) neiti herää, tulee tukka pörrössä sängyn viereen ja valittaa pahoja unia. saatan sen sänkyyn. suukotan ja peittelen. se tulee kohta takaisin. vati kourissaan, ja tilittää (juuri oppimansa sorahtavan, tamperelaistyyppisen r-kirjaimen kera) - kuule mamma, multa tuli tähän vatiin aivan valtava YRDJÖ!" (yritä siinä sitten olla hirnumatta ja siivoa jäljet ja vie lapsi takaisin nukkumaan. vaikeeta oli.)

yö 2) neiti itkee sängyssä täyteen ääneen, joka johtaa siihen että poika alkaa itkeä täyteen ääneen. tämä x3. sen jälkeen kuuluu vaimeampaa itkua, ja mun mennessä paikalle kysymään mikä hätänä, tyttö kysyy itkuisella, tamperelaisen ärränsä värittämällä puheella - mamma, mikset kanna mua dreppadrissa? (repparissa? nyt on yö, nukutaan) - ota mut mamma dreppadriin... mietin jo hetken pitäiskö kantaa sitä rundi (drundi) olkkadrissa jos se vaikka sai sit padremmat unet, mutta en kantanut. silittelin hiukan ja siidryin kikatellen omaan sänkyyn.

ihan mielenkiinnolla odotan seudraavaa yötä.

2 kommenttia:

  1. hihi, musta kans yölliset heräämiset on usein varsin koomisia eikä heräily sinänsä haittaa. Nyt kun tytär oli kipeä, ajattelin kauhulla, että jos oikeasti joudun heräämään sata kertaa, en kyllä kestä, olin niin väsynyt. Ja voi miten onnellinen olinkaan kun vasta aamulla tartti herätä.

    Mä uskon että hyvät yöunet liittyy myös selkeään päivärytmiin (vaikka toki on myös erilaisia lapsia). Mun kaveri päivittelee kun ei poika mene nukkumaan ennenkuin puol 11 - no ei kai jos kahdeksalta saatetaan vielä olla kaupungilla (poika on neljä!) eikä elämässä ole mitään rytmiä, iltaruoka saattaa olla vasta sitten kasilta jne... Ja sit hei oikeesti, ei neljä vee mene nukkumaan jossei sitä laiteta nukkumaan :)

    VastaaPoista
  2. mua ei ole jostain syystä yövalvomiset ikinä väsyttäneet. enemmäkin vaan se että joutuisin illalla valvomaan.

    ja mäkin luulen että fiksulla päiväjärjestyksellä on osansa siinä, että muksut nukkuu hyvin. eikä tietty voi olettaa että lapset jotka nukkuu myöhään aamulla, menis illalla ajoissa nukkuun. meillä tosiaan aamut alkaa aikasin, mutta mä olen, onneksi, "aamuihmisiä"... :)

    VastaaPoista