ihmiset töissään

yks kiva asia töissä on se työyhteisö jossa saa vaikeissa paikoissa henkistä tukea. ja ammatillisissa pulmissa uusia näkökulmia. puhumattakaan siitä että kahvihetkillä saa pulista omiaan, tai räkättää hulluna typerille jutuille.
mä luovutin yhden mahdottoman työasian kanssa, ja soitin sille mun saikuttaja työparille että mulla on sille kiva lahja. luovutin työasian kaikkine hyvineen sen ongelmaksi. olen sen edestä aika paljon tässä töitä tehnyt, ja asia oli sille ihan fair deal. mulla vaan jäi valju olo. etten sit pystynytkään hoitamaan hommaa itse. ja henkisen kasvun yritykset jäi tältäerää.

olin ajatellut että tää on mulle henkisen kasvun paikka, ja mahdollisuus taklata pahin viholliseni, alkoholismin lieveilmiöt. ei vaan saakeli etten pystynytkään. no työparini paini asian kanssa puolisen tuntia, ja lopetti siihen. että asia pihvi. vika ei kai ollutkaan mussa, vaan asia vaan oli ja on ylivoimainen. joitain asioita ei vaan saa puristettua haluaaansa muottiin, eikä mustaa väitettyä valkoiseksi, vaikka olis kuinka hyvää tahtoa. no se siitä sitten vaan.

lepakkoapurini on muuten annettu muualle hommiin. sinänsä huono, sinänsä kiva. se ei kokoajan ole mun kimpussa, mutta nyt se on alkanut ilkeilemään ja olemaan jotenin aasi. se toisinaan haukkuu mua biseksuaaliksi, mikä musta oikeesti on jotenkin raivostuttavaa, selittäkää miksi. toisekseen se kuittailee aina tuosta emännästä, ja kertoo päivittäin kuinka aivovammainen musta on tullut kun vaimo on passannut mut pilalle. ja kun menin murun kanssa taidenäyttelyyn, ja laitoin ripsaria iltapäivällä, se pisti liikkeelle juorun että mulla on joku uus kiikarissa. pikkujuttuja toki, mutta siihen nähden että työpaikalla olen ollut suht ainoa joka sille on kiva, niin kohta sekin on loppu. osaan toki pitää puoleni olematta kovin ilkeä, mutta kohta en jaksa vaivautua ymmärtämään.

ja hyvä muuten että mainostin sille mun työparille sitä jotaki "mykobakteeria" (vaimikäsenytoli?) joka hiihtäjiä väsyttää ja aiheuttaa vastustuskyvyn madaltumista. olen satavarma että kun saikuttaja toipuu olkapäävammastaa, se keksii että sillä onkin tuo salaperänen bakteeri. joskus tekis mieli taputella itseä päähän hyvistä heitoista. ou jee!