emäntä poussaa lökäpöksyissään.

että juu.
tässä nää ihqut housut.
eksnää ooki ihan muotia?
muiden kun mun mutsin mielestä...

p.s. joku saattaa huomata että kuvassa esiintyy samat villasukat kun kesällä iltapuvun kanssa. kyllä, ne on valtavan monikäyttöset ja käy kaikkiin tilaisuuksiin mihin sub-urbi-äitihahmo voikaan joutua.

aaarhg

jos se kouvostoliiton reissu jotakin antoi, kuten hienon villamekon ja upeen rakkaustatuoinnin, paljon se myös otti.
mun naiseussaappaat ei kestäneet kolhiutumatta metsäreissua, vaan joku keppi perhana oli tuutannut pinnasta läpi, ja nyt saappaan päällyksessä on reikä!
myös arvokasta arvokkaampi wesc:in takkini sai hittiä auton turvavyöltä, ja nyt siinäkin on reikä!
en kestä!

lauantai kouvostoliitossa

poikuli nukkui illasta aamuun önisemättä. olipa virkistävät unet myös mulle.
ensimmäinen yö mummolassa meni tietysti ihan natistessa poikasen osalta. outo paikka ja rapiseva matkasänky vaikeutti unen saantia ja unessa pysymistä. toinen yö meni paremmin, ja kolmas yö siihen tyyliin jo kuin yöt yleensä kotona.

torstaina muru kävi rokottamassa mun koiran kunnaneläinlääkärillä. voin kertoa että maksoi noin puolet siitä mitä suurkaupungissa moisesta lystistä veloitetaan. saatiin myös lurppaluomiin silmätippoja. ne rähmii aika ikävän näköisesti ja usein. riippaluomen alle pääsee helposti likaa, ja ihan tyyppivika tuo silmien ärtyminen taitaa noilla fieldeillä olla.

torstaina käytiin myös näyttämässä naamoja tatuointikaupassa. ja eilen sitten muru kävi ottamassa siellä 30-v. synttärilahjansa etukäteen. halusin antaa jotakin mitä se haluaa, ja josta on iloa pitkäksi aikaa. käytin samalla tilaisuuden ja vertaistuen hyväksi, ja otin itselle hartiaan pienen merkin. nyt olen sitten "merkitty nainen" ...*wirn* murun tatska-ajan sokkailin kouvostoliiton keskustassa, ja löysin kivoja vaatteita. pakkohan ne oli napata mukaan. tuntuu että nykymuoti on niin kaukana mun vaatekaapista, että kerrankin kun jotakin mieleistä löytyy, on se napattava mukaan liikoja miettimättä. se on varmaan tuo kouvostoliittolainen muoti mikä mummojen verhomuodin lisäksi mulle sopii.

vielä yksi pyörähdys kaupungilla ja sitten lähdetään kotia kohti.

siinä kotiinmenossa on kurjaa se, että ystävänaapureita koskevat ikävät faktat lävähtää naamalle ja muuttuu vielä todemmiksi. asiat ei ole enää sillä tollalla mihin on totuttu, ja heidän lisäkseen pitkää, vaikeaa ja toiveiden täyttämää tietä kulkee myös meidän perhe.

enempi iloa

koska viimeaikoina tuo ärtymys on ollut mun pääasiallinen tunnetila, niin en kuormita tätä blogia nyt enempää marinalla. pääasiassa kaikki on tosi kivasti, hirttää vaan arjessa aika pienestä nyt hermo kiinni.

muutaman foton tällään omaksi ja  muidenkin iloksi tässä. enjoy! mukana myös luvattu, muotiblogeistakin tuttu, "päivän asu" x2.

koira lelluttelee auringossa.

päivän asu, ruttunaama. sammarit.

sehän riittää.

naamaa ei tartte fotaa. tai tulee nyrkkiä.

(mä rakastan kolmivuotiaita! ainakin toisinaan.)

päivän asu, mama.

kotiäidin garderoobi.

(leggarit; lindex,

paita; ekopuuvillaa veromoda huom 4,95!,

"pakkosaada" takki; veromoda,

väsky; marimekko)

h & m

eilen tuli henkkamaukan kiva kuvasto. rouvani sitten tsiigaili sitä, ja alkoi mulle ehdottelemaan mitä mun kannattaisi tilata. voi tsiisus ja maryjane.
ihan kivoja ja rentoja vaatteita toki, mutta yrittääkö se vihajata että mun pukeutumisessa on jotakin vikaa?

siis myönnettäköön että mulla ei ole hajuakaan kuinka mun ikäisen naisen pitäisi pukeutua. ja mikä on nyt in ja hottia. mutta kyllä mä ihan style olen omasta mielestäni. ja koen moiset ehdottelut jopa loukkaavana. vaikka hyvää se kai tarkoitti. ja pohti vaan mikä mulle sopis ja mikä ei.

mutta silti.

ei tästä nyt perheriitaa saatu.

mutta silti.

kyl mä kerroin sille että mulla on myös hameita. ja naisellisia housuja. ja neuleita. ottaen huomioon että me ollaan seurusteltu päälle vuosi, josta olen ollut noin 10kk raskaana, ja sen jälkeen imettävänä kotiäitinä, niin ei oikeen hehkeetä kuvaa itsestään ole päässyt näyttelemään. siksi vissiin otan vähän rankasti nuo vihjailut. vieläkin suututtaa... tukka sentään on kasvanut statement-eronjälkeis-lesbotukasta kunnon kotiäitiponnarimalliin. mutta edelleen tuntuu hiukka epänaiselta.

no ehkä tähänkin blogiin tulee kohta päivän asu - postaus. missähän kulahtaneissa verkkareissa itseni ikuistaisin? tai maitoyrjöpaidassa? vai ihan rouvan itsensä hupparissa? vai lököttävissä, mutta muuten aika näteissä "haaremihousuissa"... salli mun nauraa tällekin.   

no, esikolle tilasin muutaman vaatekappaleen mitä se toivoi. itselle yhden napillisen paidan mistä on kätsy imettää, ja kaks muuten kesästä asua. ehkä tää muotiangsti tästä. kiitos hm.