eilen oltiin ovelia ja hiivittiin sänkyyn jo yhdeksältä. saatais molemmat aikuiset pitkät yöunet ja olispa kivaa.
("niinhän te luulitte!" huusi siihen laryngiitti kulman takaa.)

mä en sitten nukkunut. taaskaan. juurikaan. yhtääkään. laryngiitti, hengenahdistus ja itkut kahdella lapsella piti siitä hyvin huolen.
oliko tää kolmas uneton yö jo putkeen? en edes pysy laskuissa.
saanko päivällä unta? en.

vielä jaksaa, jaksaa, jaksaa.
ensiyön olen psyykannut itseni jaksamaan vielä miten päin tahansa. koska tod.näk. helpommalla viimeyön selvittänyt poikuli oirehtii graavimmin ensiyönä. jos siitä vielä hulinat jatkuu, saattaa olla että "pärjään ja selviän itse" joutuu pyytämään vähän apua.