laitoin meit takas aso-jonoon, koska tässä asunnossa asuminen alkaa ylittämään kukkaron sietokyvyn tässä muutaman vuoden sisällä (korkotason nousu, putkiremontti, tontin vuokran korotus). ja voi hyvinkin olla että neliötkin jäävät pieniksi.
lomaketta täyttäessäni, ja siihen lasteni nimiä kirjatessani, hykertelin tyytyväisyyttä. miten ihmeessä olenkin keksinyt lapsille niin kauniit ja hienot nimet? pelkkä niiden kirjottaminen saa mut hyvälle tuulelle. toisinaan nimi on enne, toisinaan taas ei. kuvastaako mein nimet lasten persoonia? yllättävän hyvin kyllä.
nimet sopii lapsille kun nyrkit silmiin. koska räväkän keskimmäisen neidin nimessä ärrä pörähtää aika topakasti, ensimmäinen nimi löytyy aseesta ja toinen on vähän ongelmia sotarintamalla aiheuttava valtio, ja neiti nimensä mukainen, koetettiin pojan nimeä pehmentää parilla lällymmällä nimellä. ekanimi sillä kuitenkin sisältää kanssa niin napakat konsonantit, että ei pari pehmonimeä näköjään tilannetta korjaa. steinerin eukkaoppien mukaan nimi kuvastaa ihmisen persoonaa.(koitapa eukata oma nimesi kirjain kirjaimelta, ja mieti kuvastaako liikkeet se sinua ihmisenä? aika usein näin on.) onneksi esikolla sentään on nimen lopussa pari suoraselkäistä konsonanttia ja nimi loppuu rauhaan. kiitos siitä. vaadittaessa siltä löytyy räväkkyyttä, mutta lopuksi se on aina rauhan ja rakkauden kannalla. ja seisoo suoraselkäsenä sanojensa takana.
mietittiin joskus että nimi saattaa olla enne, ja mietittiin ruttunaaman nimeksi rauhaa. mutta ei sitten annettu (miksiköhän?), eikä sitä rauhaa sitten persoonaankaan toisaan tullut. toisaalta, naapurin, (mun "suuritarpeisetlapset"-tukihenkilön) pojan nimi on "maltti", mutta siitä jäbästä on maltillisuus kaukana... mua vähän oikeen naurattaa kun ajattelen sitä raivokasta pikku-vekkulia. ehkä siitä kuitenkin sitten isompana kuoriutuukin nimensä mittainen mies :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti