kiesus

no nyt pikkuherra keksi kuinka sängyssä seistään. luulen että siihen loppui helpot nukutukset. se on vajaan tunnin just nyt sängyssä treenaillut uutta taitoaan, ja hihkuu ja hohottaa siellä kun kaistapää. ihana uusi taito, ja meillehän se sitä haluis esitellä kutsuen tuolla iloäänellään... puuh.

se on siis noussut jo tovin kaikkia laatikoita pitkin ylös, ja ihan kunnolla seisomaankin tukea vasten, niinku lattialeikeissä. ilmiömäistä kuusikuiselta toki, mutta vähän hirvittää. kun suojarefleksit on aika olemattomat ja pää niin pehmoinen...

ja tuo nukkumaanmeno on sujunut niin rauhallisesti ja lempeesti, niin nyt ollaan taas probleeman eessä. yritän nyt pitää matalaa profiilia ja mahd vähän käydä sitä paimentamassa alas, ettei se vaan innostu lisää. vai voiko tota enemmän intona ees olla? jäpikkä on ihan onnesta soikeena, ja äärimmäisen itsetyytyväisenä. harmi kun ei tee mieli tukea ja inspiroida moista toimintaa just nyt.

edit:
siis yllättävää. poikuli alkoi tunnin seisomaharjoittelun päälle natisemaan. menin antamaan tutin, ja se käänti kylkeä ja nukahti. helposti. haha. kannattaa vähän luonnostella pirua seinälle, ja valmistautua negaation kautta uusiin juttuihin, niin huomaa että kaikki sujuukin hyvin! ;)