maanantai 31. toukokuuta 2010

niisk, ruttu kasvaa.

- keskimmäiselläni, neiti ruttunaamalla, alkoi viimenen viikko pienten puolella päiväkodissa.
ihmeellisen haikeaa on sen siirtyminen isompien puolelle. oikeen sydämestä ottaa, mun vauva kasvaa niin nopeesti.

hauskasti se on selittänyt tosi pitkään että siirtyy "oravien" ryhmään, enkä yllättynyt todellakaan siitä että sinnehän se laitettiin. enkä edes yllättynyt siitä, ettei asiasta oltu sille etukäteen mitään puhuttu, kunhan taas tiesi asian ennalta.*

- videokameraa tuossa ropatessani katselin myös videoita vuoden kahden takaa. oi onneksi on tallessa pikku ruttunaaman hassuja juttuja, naamanvääntelyä, puheita, riehumista, sohlaamista, kuivurissa istumista, kaikkea. se on niin sama ja niin uusi ihminen. ihana nappula. kaikessa raivokkuudessaan ja rakastettavuudessaan. se on niin totaalisesti mun rakkaus ja elämän valo.

- se osaa jo niin paljon. (tarhalla yks päivä jäin löpisemään tädin kanssa, ja ruttunaama tuli sanomaan että veikalla vuotaa nenä. sanoin että tuun just, mutta ennenkun sain länkytykseni loppumaan, neiti oli itse hakenut paperia ja pyyhkinyt veljensä nenän. ja vei paperin roskiin.)

- ja ajattelee viisaita. ( "jos maan alla on lisää maata, niin mitä merenpohjan alla on?" "ei tää maapallo voi olla pyöreä, pyöreä tarkottaa palloa, niinku mun pää on.")

- ruttu haluaa paljon lapsia, ja pienen koiran. se haluaa mamman kanssa naimisiin. se haluaa muuttaa ihan mamman lähelle, viereiseen taloon. siitä tulee ensin koululainen, sitten mamma, sitten mummo, sitten mies ja rekkakuski.

- ja nyt se ei taaskaan nuku. kun käyn asiasta sanomassa, se sanoo kyllästyneellä äänellä "joo.joo. nu.kun." ja jatkaa perään "mutta mamma, mä rakastan sua, ja tykkään susta."

ruttunaama. huipputyyppi! ja maailman kaunein kolmevuotias.

 





* toisen kerran sisäinen tieto ruttunaaman suusta tuli asiasta mun eksä. ruttunaama harmitteli yks aamu ettei eksä halua sen kanssa leikkiä, ja pahottelin ruttunaamalle että kun sillä on kiireitä, ei mahda minkään. johon ruttunaama sanoi että kyllä se soittaa ja ottaa hänet leikkimään. meni 2 tuntia ja puhelin soi. eksähän se siellä. yllätyinkö? en. jepjep. 

4 kommenttia:

  1. Se on myös meidän ainokaiselle pojalle tuikitärkeä "isosisko". Se, joka kertoo, mihin legot laitetaan, mitä sohvatyynyjen välissä voi tehdä ja ettei sen silvanialaisiin saa noin pienet koskea. Se, joka sanoo tomeralla lempeällä äänellä, että sä et tätä tajua, koska sä olet vielä niin pieni. Se, jonka leikkeihin poika pääsee vauvaksi ja hyvällä tuurilla isäksi. Ja se, jonka kanssa kävellään silloin tällöin käsikkäin hiekkalaatikolta autolle tai patsastellaan pienet pulleat mahat multaisina tilusten reunaa pitkin.

    L

    VastaaPoista
  2. Mikäli yllä olevan kuvan neiti on tyttäresi, niin hän on kyllä todellakin maailman kaunein kolmevuotias! :)

    VastaaPoista
  3. hänpä hän. eikö olekin? :)

    VastaaPoista