poikuli oli happy kun se pääsi eilen kotiin. musta oli äärettömän liikuttavaa kun se hinkkas kasvojaan murun kasvoihin ja mökelisi omia juttujaan, ja hymyili koko olemuksellaan. omat ihmiset, oma koti.
mun kummitäti on samalla lailla tummakulmanen kun minä, ja samanlainen pallopääkin sillä on kun mulla. se oli mennyt mytylle kun väärä raha. vierastamista tai hinkuitkuja ei ollut ollut koko reissussa. vielä eteisessä kun kummini oli meiltä lähdössä, pikkuherra katseli toisesta toiseen ihmeestyneenä. näytti kun se olis yhtäkkiä huomannut että "niitähän on kaksi!"
mulla oli kiire tarjoomaan vauvalle maitoa, koska rintavarustus huusi hoosiannaa 18 imetystauon jäljiltä. maitoa tulikin sitten sellasella paineella, että poika joutui hotkimaan henkihieverissä. ja illalla maha sillä raasulla oli tosi kipeä. miten se joutukin mun huveista maksamaan? raasu. yöllä kävikin sitten niin, että kun vauva heräsi syömään, ei musta tullut maitoa. joko hanat oli kiinni, tai poika niin väsy, ettei malttanut imeä niin tomerasti että heruminen olisi käynnistynyt. yhtäkaikki, päteäväjokolmattakertaatoimessa-mutsi tajusi vasta noin puolituntisen huudon jälkeen että hitto, ei musta varmaan tule mitään, ja lämmitti pullon. vot! poika nukahti pullon jälkeen kun napista painamalla.
nyt mulla on hillitön vesi- ja ruokakuuri meneillään. että maidontuotanto pysyis käynnissä.
eilen illalla umpiväsyneenä mahakipuista lasta kanniskellessa ja nuuskutellessa, samoin kun yöllä vähissä unissa, mä ajattelin etten ikimaailmassa olis missään muualla mieluummin. kuula, hartiat ja ajatus totaalijumissakin, mun on n-i-i-n hyvä olla näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti