takaisinmaksuaika

poikuli oli happy kun se pääsi eilen kotiin. musta oli äärettömän liikuttavaa kun se hinkkas kasvojaan murun kasvoihin ja mökelisi omia juttujaan, ja hymyili koko olemuksellaan. omat ihmiset, oma koti.

mun kummitäti on samalla lailla tummakulmanen kun minä, ja samanlainen pallopääkin sillä on kun mulla. se oli mennyt mytylle kun väärä raha. vierastamista tai hinkuitkuja ei ollut ollut koko reissussa. vielä eteisessä kun kummini oli meiltä lähdössä, pikkuherra katseli toisesta toiseen ihmeestyneenä. näytti kun se olis yhtäkkiä huomannut että "niitähän on kaksi!"

mulla oli kiire tarjoomaan vauvalle maitoa, koska rintavarustus huusi hoosiannaa 18 imetystauon jäljiltä. maitoa tulikin sitten sellasella paineella, että poika joutui hotkimaan henkihieverissä. ja illalla maha sillä raasulla oli tosi kipeä. miten se joutukin mun huveista maksamaan? raasu. yöllä kävikin sitten niin, että kun vauva heräsi syömään, ei musta tullut maitoa. joko hanat oli kiinni, tai poika niin väsy, ettei malttanut imeä niin tomerasti että heruminen olisi käynnistynyt. yhtäkaikki, päteäväjokolmattakertaatoimessa-mutsi tajusi vasta noin puolituntisen huudon jälkeen että hitto, ei musta varmaan tule mitään, ja lämmitti pullon. vot! poika nukahti pullon jälkeen kun napista painamalla.

nyt mulla on hillitön vesi- ja ruokakuuri meneillään. että maidontuotanto pysyis käynnissä.

eilen illalla umpiväsyneenä mahakipuista lasta kanniskellessa ja nuuskutellessa, samoin kun yöllä vähissä unissa, mä ajattelin etten ikimaailmassa olis missään muualla mieluummin. kuula, hartiat ja ajatus totaalijumissakin, mun on n-i-i-n hyvä olla näin.

...ja kiitos

vielä hienolle foorumille, josta olen ammentanut itseluottamusta ja tukea kun oma pää on ollut heikoilla.
kiitos maitolaituri. asiaa.
TJEU:
http://maitolaituri.imetys.fi/viewforum.php?f=73

hattu joka ei irronnut päästä

taidan olla kohta vailla psykiatrista hoitoa.

ruttunaamaa hakiessa poikanen heräsi, ja koska tissin tarjoaminen liikkuvassa autossa on hieman hankalaa, joutui "mullatännekaikkitissihetinyt"-mies odottamaan kotiin asti. eli noin 10 minuuttia. ja karjunta oli lievästi ilmaistuna aikamoista.

pätevänä äiskänä yritin vielä hikisenä huutavan ja rimpuloivan lapsen kuoria ulkovaatteista ennen syöttöä (mikä idiootti!) mutta viimesenä tikkinä hikinen ja uskomattoman tiukka kypärämyssy juuttui vauvan päähän. todella juuttui. useemmaks minuutiksi. ei käynyt syöttäminen koska pipo oli erittäin tiukassa juuri suun kohdalla, eikä liikkunut ylös eikä alas.

lapsi huutaa, karjuu ja sätkii.
äiti itkee ja nauraa hulluna, molempia samaan aikaan.

no, saatiin me lopuksi pipo irti ja tissi suuhun. ihme kyllä.
tää setti taas kuulu sarjaan "en olisi uskonut, ellen omin silmin olis nähnyt"...

mitähä kivaa seuraavaks tapahtuukaan?

unentorjuja

kolmas päivä kiukkusen ja uniongelmaisen vauvan äitinä jo vähän alkaa tällästäkin konkaria uuvuttamaan. ensimmäistä kertaa tän kolmannen äitiyskierroksen aikana mulla tänään pääs epätoivonen "ei taas!" kun näin poikasen avonaiset silmät vaunuissa. normi ilon ja riemun sijasta olo alkaa oleen pikkusen epätoivonen kun poika herää.

unet kestää 15-45 minuuttia, jos niitä saadaan tulemaan lainkaan. muun ajan mytty-poikuli on pahantuulinen, ruttunaamanen pikku känkkä. narinarivalivali kaikkialla. kantaminen pikkuherralle just ja just kelpaa. kantavia käsiäkin on nyt vaan yks pari. murun päivät menee kyynersauvojaan kannatellessa.

p.s. rintaraivarointi on myös alkanut. jos ei tarpeeks täpäkästi ala herumaan, ei maitoa oteta ollenkaan.

raivari-kiukku-unentorjunta-raivari-kiukku-unentorjunta-raivari... kauankohan tätä jatkuu?
mulla oli toistamiseen jo fiilis että haluisin mennä hankeen makaamaan. pitkäksi aikaa.