- poikuli on nukkunut huonosti päiväunia ja ollut kun ampiainen koko päivän. viimosen risan päiväunen jälkeen se huuti ja itki sylissä 30 min. rauhoituttuaan otti tissiä, puuroa ja velliä. sit toimi vatsa. ja sit reipastu poika. se leikki ja touhusi ja oli maailman aurinkoisin koko illan. vieläkin sen sängystä kuuluu iloista hihkumista, ei taida uni vielä tulla, mutta meinkinki on positiivinen.
- jösses tolla pojalla on muuten paha ääni, ja saakeli kun se käyttää sitä kanssa, kaameella tavalla. metroasemalla tänään käänty päät toisessa päässä asti kun poika avas urkunsa. ja kun se ei rauhotu, niin se ei rauhotu, niin se ei rauhotu. ihmiset varmaan saa siitä tosi autistisen kuvan, kun se alkaa huutaa ja sitä yrittää lohduttaa niin se työntää, repii, raastaa ja punkaa. se on niin kaukana niistä vauvoista jotka rauhoitellessa painuu äitiään vasten ja alkaa niiskuttaa hiljaa. yhden kerran, ihmiset, yhden kerran ikinä, oon saanut lohduteltua sen tässä 6kk aikana hyssyttelemällä ja lässyttelemällä.
oon kuitenkin tehnyt linjauksen että kuiskin ja lässytän ja pitelen sen tempoilevaa vartaloa kaikella hellyydellä kun se raivoaa. olen nyt itse päättänyt pätevänä ihmisenä, että se vaan esittää asiat tosi dramaattisesti. (jos tänkin pvän kilaroinnin takana oli vaan yks jumiutunut paska.)
jumankekka sitä vaan on epäpätevä fiilis joka päivä kun tulee tollasia selittämättömiä sembaloita. miten hitossa sitä ei ole vielä kuuden kuukauden aikana oppinut tuota poikaa? ja miksi se ei rauhotu helpommalla?
no, yks komea nuorimies vilkutteli (juuri muutaman tunnin raivonneelle) poikulille metrossa, ja ulos mennessään sanoi mulle että: "tiedäthän että sulla on todella ihanat lapset." kiitos. tiedänhän minä. niin onkin. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti