lupasin murulle laatuaikaa nyt kun sillä on kaksi vapaata perätysten. ihanaa olis olla kaksin ihan hiis kun koko talo nukkuu. no ei se nyt ihan niin mennyt. tai jos laatuajaksi voidaan laskea se että toinen pyörtyy väsymyksestä kesken lauseen osittain toisen päälle, niin sitten se meni ihan suunnitelmien mukaan.
mut siis korjas parempaan talteen nukkumatti jo siinä vaiheessa kun lapsista vasta 1/3 oli unilla. yöstä muistan ainoastaan yhden kohtauksen, jossa muru ohjas ja opasti mut kädestä pitäen sohvalta petiin. siinäkin matkalla meinasin törmätä ovenkarmiin ja kuivaustelineeseen. hitto mikä kooma.
mun ja nukkumatin suhdetta ei paljon parantanut poikulin riemuisa herätys kello viisi aamulla. siis ensimmäistä kertaa musta tuntui etten todella saa itseäni mitenkään hereille. mytty-poikuli oli aivan riemuissaan, jutteli ja huitoi käsillään, ja mama siinä vieressä koetti kaikkine sielun ja ruumiin voimineen pitää edes silmät auki. kroppakin oli raskas ku lyijypuntti.
tänään, about kohta, mulla olis aikaa kuitata hiukka univelkaa päiväunien muodossa kun muru on kotona, mutta eihän mua nyt väsytä, tiettykään.
mua väsyttää vaan silloin kun olis laatuaikaa tarjolla kaksin jonkun kanssa. plää-ääh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti