lomat, ja lomaoikeudet.

just prässäsin omat ja lasten kesälomat pakettiin.
mä näitä joudun operoimaan, koska murun ja esikon kesätöistä (esikon kesätöistä! huom!huom!) ei ole vielä tarkkaa tietoa. mä taas kaupungin pitkän ja kapean leivän äärestä saan palkalliset lomani pitää suht kuten haluan. sijaisia on.

hankaluuksia loman sijoitteluun asettaa rutun koulunalku. mä kun jos haluan pitää lomani niin, että ekaviikon saan sitä kouluun olla saattamassa, se miinustaa mein yhteistä lomaa. plus sitten tää mein pitämä kevätloma miinusti yhteistä lomaa. plus haluan pitää lomani putkeen niin, että saan aivoni irti työmaalta.
lopputulema on se, että lapset lomailee neljä viikkoa, minä kolme. esikko tai anoppi hoitaa multa ali jäävän viikon.

aion myös kummeille penskoja tuuppia kesäaikaan pitkiksi viikonlopuiksi. koska kesä on kesä.

kyl mä ihmettelen kohua joka syntyi siitä, että jotkut vanhemmat ei suo lapsilleen ikinä lomaa. että lapset on päiväkodeissa vuodet ympäriinsä. kyllä mä oon jo niin hemmetin kyynistynyt, että ajattelen että just niille lapsille on ehkä sit parempi niin. sillä jokainen lapsista ja perheestä mitään ymmärtävä ymmärtää myös loman merkityksen lapsille. tosin asian julkituominen  varmaan herättelee niitä "ei niin aivottomia" vanhempia tajuamaan asiaa. mutta niiden osalta, jotka ei alkujaankaan välitä lasten oikeuksista lomaan/perheen yhteiseen aikaan, ja jotka ei yhdessäoloa jälkikasvunsa kanssa arvosta, ei tämä kouhka mitään muuta. ja semmosessa välinpitämättömäss ympäristössä hengailun sijaan lasten on hyvä olla päiväkodissa, missä saa säännölliset unet, säännöllisesti ruokaa ja on joku aikuinen välittämässä.
ja juu-juu. on se valitettavaa että semmosta on. mutta minkäs voit. 
et minkään.
jotkut ei vaan tajua. tai välitä. tai kumpaakaan. 
toivoisin näille vanhemmille itselleen vaan sitä, että joutuisivat olemaan vuoden ympäri itse töissä. ja mieluusti sit aamuseiskasta iltaviiteen. niinkun niiden lapset päiväkodissa joutuu olemaan.
nii.

mä en jaksa provosoitua noista keskusteluista suuntaan enkä toiseen, enkä pahoittaa mieltäni siitä, että jonkun mielestä vanhemmat ei sais keskenään lomailla. kyllä se parisuhde ja aikuisten hyvinvointi siinä on aika oleellista koko perheen kannalta. pidätän oikeuden olla, edelleen, vuodessa muutaman päivän ihan emäntäni kanssa kahden. se että me ollaan muutama yö euroopassa kaksin, ja mummi hoitaa tarhassa käyviä naperoita, ei ketään vahingoita. lapset on ilosia mummista, mummi lapsista ja me omasta rauhasta. win-win-win tilanne.

vielä jäi muutama päivä säästöön pitkää syksyä-talvea varten. tai häämatkaa esmes. joka tulee olemaan mulle kerranelämässä. eikä sinnekään oteta lapsia mukaan. enkä ota siitä huonoa omaatuntoa. 
ettäs sen tiiätte.

se fiilis

ruttu olis halunnut nähdä norppia, koska niiden hoodeilla oltiin. bami olis halunnut nähdä leijonia, ja ihmetteli ettei missään näy apinoita, vaikka puita on kui helkkaristi.

kelit lomalla oli aivan uskomattomat. pakkasta hintsusti ja aurinko paistoi kybällä kokoajan. tuntui että paljon ulkoiltiin, mutta enemmänkin olis voinut jos aikataulu olis antanut myöten.

lomaltapaluu

olen ollut lomalla.
aivan ihanalla lomalla.
kiitos maaseuduntukiplaaplaa ja ray, vietettiin natiaisten kanssa viikko kylpylässä.
on puljailtu altailla, ulkoiltu, syöty hirmusesti ja leikitty yhdessä. 24/7. olihan siinä vähän oksennustautia, lohjenneita hampaita, vauhtia ja vaaratilanteita, mutta sitähän tää elämä on. lomallakin.

kirsikkana kakussa oli mennentullen visiitit rakkaiden ystävien luona siellä kaukana.
jotkut asiat ne ei muutu. kuten ystävyys, ruoanlaitto ja punaviini.

huoh.

ihanuutta töissä!

meinas tulla tänään tipat linssiin kun pomo tiimissä ilmoitti että vaikka kaikki olis lomalla maaliskuussa, niin ne tekee mulle siihen vapaata.
että se, että oon saanut tuetun loman, ja mahkut viettää aikaa mun lasten kanssa, menee kaiken edelle.
voi mikä pomo! voi mikä tiimi!

tiimin jälkeen kysyin josko on mahkuja saada virkavapaata, jos työpaikka lähempää kotoa lohkeaa, oli pomo ihan into piukassa mun puolesta.
että onnistuu, ja että palatessa tuon varmasti arvokasta tietotaitoa niille takaisin.
ja että koska se tietää kuinka paljon mun perhe mulle merkitsee, ja kuinka sen aina etusijalle asetan, on peli selvä.
vaihtariksi saa lähtä, musta ei haluta luopua lopullisesti.

voi.
ihanaa!

punkua. asap.

päivystyksestä ansaitsemani lomapäivät pidän ensiviikolla.
kun laskee viikonlopun, uudenvuoden + 2 päivää, niin kehnollakin matematiikalla mulla on upea viidenpäivän miniloma.
tosin vähän hämmästelin työvuorolistaa loppuviikonkin osalta, koska mua ei oltu minneen merkattu.

no, ei sen väliä. torstaina menen työmaalle asiaa ihmettelemään.

mitähän sitä lomalla tekisi? ihan vähän oon äimänä tässä outouden edessä.
no.
- koiralenkkejä (ps. toimii se bilteman liina!), kirjastoa, lukemista. toiv. rentoutumista, ystäviä, pusuttelua, nyt ainakin.ehkä korkkaan tän luxuksen nauttimalla lasin punkkua asap.

lomatukea

mun kaveri jo aikaisemmin hehkutteli vähävaraisten tuettuja lomia, mutta nyt kun ihan lehdessä mainostettiin, oli pakko mun katsella mitä kummaa se tarkoittaa.
varttia myöhemmin meillä on loma-anomus vetämässä.

pitäkeehän peukkuja, varsinkin itä-suunnalla, ystävät.
jos onni meit kohtaa, niin tullaan lomareissulla kyläilemään teillekin.

kerrankin jotakin reaalia jännitettävää, satunnaisen lottoamisen lisäksi.

köpis kuvina

kesämuistoja, minä ja hän.

jos jotakin tästä kesästä haluan muistaa, ni ne on tässä.
1) minä ja stieg larsson (kyllä! mä vasta alotin millenium-trilogian.)
2) minä ja sama.
3) minä ja sama.
4) minä ja sama.
eväät, vuorokaudenaika ja säät vaihtui. asema ja kirjailija ei.

ratikkamuseossa

sain esikolta vinkin viedä himpulat ratikkamuseoon.

ja olipa siistiä! miten koko tsydeemi on jäänykään multa pimentoon? istuksittiin vanhoissa hienoissa vaunuissa, leikittiin lipunmyyjää, ja renkattiin museoratikan vipuja. bambam on juna-rekka-metro-bussi-manioissaan täysin mestan kohdeyleisöä, mutta ruttu oli kyllä ihan yhtä fiilareissa.
"voi jösses, huomaa että ollaan museossa, tää vessakin on ihan vanhanaikainen!" -karjas ruttu kun naistenhuoneessa oli vessan kansi irti. 

ihan himppasen houkutti jäädä nukuttaa lapsia sinne sisäpihan riippukeinuun. olisin voinu urbaanin näkösenä lukea jotaki design-julkaisua, ja jalalla vähän kiikuttaa penskoja riippiksessä.
wähänkö cool?
ens kerralla sitten.

risto räppääjä ja jälkeläiset

pojalla kun rupee puntti vipattaan heti kun se kuulee musiikkia, niin en taas(kaan) veikanut ihan hutiin kun vein ällin ja tällin leffaan.
siä ne villikot istu, koko leffan, silmät levällään, hiljaa. mitä nyt pojan pää välillä heilu musiikin tahtiin.
suosittelen koko perheelle.
itteänski nauratti, useeseen kertaan.

giltsi on selkeesti ollu ennenki. näyttää kui penkki otetaan haltuun. kundi on ennen leffan alkua enempi tylsistyneen näkönen; "miks ihmeessä me ollaan täällä pimeessä? anna mun rusinat!"

sademies!

mä niin johdan sua, sademies!
3-0.
siitäs sait!
hahahah.
sadetauoilla
1.) maalasin aitalankut
2.) käytin koiran metsässä
3.) lapset puistossa.

hahaha. että anna sataa!
mulla on pokkari (anne holt vieläpä.) ja suklaata! 

p.s. saa roiskia huomennakin. mä meen leffaan.
huono sää? my ass. evvk. se on loma nyt!

lomasää = sadesää

niinkunaina. mulla.
kun mä olen henkisesti varautunut niin, että mun lomalla "aina" sataa, osaa sitä nauttia "vaan" vapaastakin "tekemättä mitään". ja siitä että sit kun se aurinko pilkahtaa, niin se heti on yhtä juhlaa.

eikä sadepäivät ole tylsiä tiettykään.
tänään on tehty "projektia" ja käyty kirjastossa, lueskeltu ja laitettu ruokaa. käyty metsälenkillä sateessa karvakuonojen kanssa.
normipäivä. kivapäivä. sadepäivä.

rätsähtäneenä ostettu nukkekoti sai aika veikeen ilmeen. ruttunaama toimi liisterinlevittäjänä, mamma leikkas seinäpapereita ja kirjos hiljaa.

poika huhuili räsyn alta. "huhuu! mä oon kummitus!"
I <3 tyypit.

tänään olin onnellinen

ei kestänyt kun hetken siirtyä lomamoodiin. tänään olin jo onnellinen ja rentoutunut.

vietettiin aikaa metsässä. mutsin ja naperoiden kanssa kerättiin mustikoita. spansku vahti hoodeja, ja naperot sai lounaan retkimallissa. mun ja rutun poimima rasia meni pakastimeen, samoin mutsin poimimia muutama. herkutteluunkin jäi rasia jääkaapin puolelle.
me myös lennätettiin leijaa. ja ystävä kävi kylässä. aurinko paistoi.
ihana lomapäivä! 

dogcident

siis mein ei mitenkään ollut tarkoitus ryhtyä minkäänmoiseen koira-adoptioprosessiin reissussa, mutta meille kävi siis pieni dogcident.

tästä se lähti. cete sidadeksen kylässä oli näitä raasuja, ja kaksi tuntia kun odoteltiin siellä paikallisbussia, oli murulla aikaa menettää järkensä näiden kanssa. se meinas salakuljettaa näitä mein hotelliin, mutta mä en kurasia ankkoja syöviä moisia kirppusäkkejä suostunut mukaani poimimaan.

sattumoisin saatiin kuulla paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen koirien adoptiopäivästä, jonne ajattelin mennä tekemään jutun. jos joku vaikka innostuis auttamaan yhdistystä tätä kautta.
v.i.r.h.e.

 

paikallinen eläinsuojeluyhdistys siis poimii kulkukoiria ja kissoja turvaan. ihmiset hoitaa omalla kustannuksellaan (ja lahjoitusten avulla) vauriot ja elatuksen, ja pitää näitä karvanaamoja kotonaan, kunnes uusi koti löytyy. jos ei näitä kukaan halua, ne joutuu paikalliseen koiratarhaan, jossa on ensinnäkin kurjat olot ja siellä nää sit lopetetaan jonkun ajan päästä.

 

kiinnostus huomiota kohtaan: nolla. 

 muru katseli ihan muita otuksia, mutta tämä churro-sääliö sulatti mun sydämen. ja muru sitten päätti luottaa mun arviointikykyyn. kun sanottiin että tää voitais ottaa mein mukaan, alkoi ihmiset ympärillä itkemään. koitin sanoa ettei otetakaan, jos ne tulee surullisiksi, mutta onnesta itkivät kuulemma. koiraa ei ole kukaan huolinut sen arkuuden vuoksi moneen kuukauteen. luotettiin kuitenkin siihen, että mein kokemuksella ja "koirataidoilla" siitä ihan kunnon olio tulee.

me täytettiin sitten "adoptiopaperit", ja koira läksi klinikalle. klinikalla se sai mikrosirun ja tarvittavat rokotteet, ulkoisen ja sisäisen loishäädön, sekä vaadittavat matkustusasiakirjat. tyyppi tuotiin lentokentälle lähtöaamuna, ja niin se saapui meille. kotiin.

 

kerron tuon APA:n (asossiacao acoreana de proteccao dos animais) toiminnasta lisää myöhemmin. tässä vielä linkki APA:n omille sivuille, jos sattuu kiinnostamaan.

eipä ollut taas hajua kuinka elämä kääntyykin uudelle lehdelle reissussa, mutta tälläsiä me vaan nyt ollaan...ja hyvä niin.

vielä se mooses

nonni. haaveet todeksi!

pitää sitä ihmisen vissiin vähän elääkin.
ja joskus ajatella itseä etusijalle.

ähäskutti!

azorit [x]


..vielä se mooses, mutta se saa odottaa. (sen suhteen olen päätynyt ragdolliin. tai sitten eletään niinkun opetetaan, ja haetaan kattimaakari "kierrätyksestä". sitten kun sen aika on.)

eilinen, oi eilinen

huoh.
tulimme rimpsalta perjantaina kotiin niin, että neljältä aamutuimaan oli koirat viety, ja mammat pedis. olin lahjonut esikoisen pitämään huolta poikulista aamuvuoron ajan, ja hyvin toimi se. ainoa mikä ei toiminut, oli mun aamu-unet. seiskalta olin jo pystyssä vajaa 3h yöunien jälkeen.

olipa eilinen pitkä päivä.
mutta jotensakin niin mieletön. 
ei sitten lähdetty enempää prideille. (huonot lesbot!) oltiin ylpeenä vaan kotosalla. mammoja hiukan väsytti. mutta jaksettiin pihalla heilua, ja lapset polski altaassa. nukuttiin päikkäreitä ja tehtiin hyvää ruokaa.

illalla vielä muru räjäytti mun tajunnan hyvällä ololla.
hitto että se osaakin vielä yllättää. aina uudelleen. vaikka me ollaan oltu jo niin pitkään yhdessä, on tää vaan parhaimmillaan niin mieletöntä. huoh. äst. mhm. oi oi. ja illalla sai nukahtaa toisen sylissä, viileiden peittojen väliin, rakkaan hengitystä ja kivoja kuiskailuja kuunnellen. oi oi. I'm in love!



noh. esikko lähti kuukaudeksi kesälaitumille muualle. ruttunaama pakenee varahoitoa viikoksi maalle myös. maanantaina pitäis orientoitua munkin sit työelämään. ja tosiaan eka työviikko vedetään kotona sit yksilapsisena perheenä. aika hassua. en muista montaa tovia että näin olis ollu.

murulla on kuukaus kotiäiskäilyä poikulin kanssa jäljellä. ja mihin tarhaan noi sit laitetaan elokuun alusta? eipä tiietä. kaipa ne sit ilmottelee, joskus.

vimppaa lomapäivää mä ja himpulat vietetään mun vanhepien kanssa. lähdetään vähän helsingin edustalle veneilemään. muru lähtee pelireissulle. sit se on lusittu. loma.

kesäfiilistä

kolme päivää lomaa jäljellä.

on kesäfiilis.

sulonen sunnuntai

jos miinustetaan kuviosta penskojen mellastus, sunnuntai oli just semmonen joka täytti kaikki unelmat.

- juustokakkua aamiaiseksi, lounaaksi ja välipalaksi.
- pihakahvit ja leikkimistä pihassa.
- koiran uittoa.
- koirien lenkitystä auringonpaisteessa.
- laatuaikaa esikoisen kanssa.
- järjettömän hyvää perusruokaa.
- aikuisten kesken helliä, kuumia ja utuisia hetkiä siestan aikaan.
- aikuisten kuuma, tuoksuva iltakylpy.
- hyvä elokuva sylikkäin herkkujen kera.
- sylikkäin ja suudellen unille.

näitä lisää tilaan mä!

subakuutti

subakuutti vatsatauti.
että mä aina kärsin nää oksupoksutaudin seuraamukset subakuutisti.
ihanaa ettei oksenna kyllä. vatsakipu vaan on yhtä helvettiä. joka kerta kun asentoa vaihtaa, tuntuu että joku tunkee kuuman veitsen sisuskaluihin.

muuten loma on alkanut kivasti.
soitin murulle duunista ennen kotiinlähtöä kun hommat oli klaarit. siksi että mua on vaivannut muutama asia, ja halusin purkaa ne ennen lomallelähtöä. kivempi alottaa loma puhtaalta pöydältä.

sitten käytiin mukuloiden kanssa ostamassa kesähattuja, ja mulle uusi neuletakki ja puhelin.

sitten vielä pizzanleivonta, leikit naapurimuksun kanssa. ja mammalle illalla yksi kuiva omenasiideri ja hyvä kirja. ja murun lämpimään vartaloon kiinni nukkumaan. ihanasti alkoi loma.

nyt vaan pitäis sitten yrittää pitää rentoudesta kiinni.
vähän takaraivossa kaivelee ettei ole "mitään tekemistä", mutta eiköhän nää päivät täyty. hiljaksiin.

onhan täällä falkulla, suomenlinna, korkeasaari, pihlajasaari.
puhumattakaan lähiön puistosta, uimarannasta ja metsistä.
säätkin näyttää alkuloman osalta hellivän. jes!

rauhallisia päiviä, rauhallisia hetkiä

se rutun oksupoksu osui aika hyvään saumaan. minneen ei päässyt, oli pakko pysähtyä. se jäi jotenkin päälle.
vaikka tuntu kurjalta hömöttää kotona koko viimeviikonloppu, niin se muistutti mua tärkeestä asiasta. meinaan, ai niin, eihän tässä ole mihkään kiire, valmiissa elämässä. mulle kaikki tarpeellinen on täällä. kotona, näissä ihmisissä. näissä tavallisissa tekemisissä.

me on piirrelty ja leikitty.
mä oon maannut lastenhuoneen lattialla kattelemassa kattoa kun muksut leikkii.
oon lukenut merenrannassa yksin.
oon lukenut sängyssä.
oon lenkittänyt koiria rauhallisesti kävellen.
oon jutellut puhelimessa ystävien kanssa.
oon syönyt yksin karkkia.

sisällä on joku rauha. 
vaikka ystäväni eilen epäili että "se juna meni jo, ja mama, sä seisot laiturilla..." en usko. kattokaa vaan.

enää yksi työaamu, sit laskeudun lomaan. aion ottaa rennoista kesäpäivistä irti sen mikä mulle kuuluu.
lomalla ei ole mitään tekemistä suunnitteilla, muuta kun rauhaa ja lepäämistä. ja olkoon se niin.

nyt on pakko ajatella itseä ja ottaa relasti.
aamen.