sattumoisin saatiin kuulla paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen koirien adoptiopäivästä, jonne ajattelin mennä tekemään jutun. jos joku vaikka innostuis auttamaan yhdistystä tätä kautta.
v.i.r.h.e.
paikallinen eläinsuojeluyhdistys siis poimii kulkukoiria ja kissoja turvaan. ihmiset hoitaa omalla kustannuksellaan (ja lahjoitusten avulla) vauriot ja elatuksen, ja pitää näitä karvanaamoja kotonaan, kunnes uusi koti löytyy. jos ei näitä kukaan halua, ne joutuu paikalliseen koiratarhaan, jossa on ensinnäkin kurjat olot ja siellä nää sit lopetetaan jonkun ajan päästä.
kiinnostus huomiota kohtaan: nolla.
muru katseli ihan muita otuksia, mutta tämä churro-sääliö sulatti mun sydämen. ja muru sitten päätti luottaa mun arviointikykyyn. kun sanottiin että tää voitais ottaa mein mukaan, alkoi ihmiset ympärillä itkemään. koitin sanoa ettei otetakaan, jos ne tulee surullisiksi, mutta onnesta itkivät kuulemma. koiraa ei ole kukaan huolinut sen arkuuden vuoksi moneen kuukauteen. luotettiin kuitenkin siihen, että mein kokemuksella ja "koirataidoilla" siitä ihan kunnon olio tulee.
me täytettiin sitten "adoptiopaperit", ja koira läksi klinikalle. klinikalla se sai mikrosirun ja tarvittavat rokotteet, ulkoisen ja sisäisen loishäädön, sekä vaadittavat matkustusasiakirjat. tyyppi tuotiin lentokentälle lähtöaamuna, ja niin se saapui meille. kotiin.
kerron tuon APA:n (asossiacao acoreana de proteccao dos animais) toiminnasta lisää myöhemmin. tässä vielä linkki APA:n omille sivuille, jos sattuu kiinnostamaan.
eipä ollut taas hajua kuinka elämä kääntyykin uudelle lehdelle reissussa, mutta tälläsiä me vaan nyt ollaan...ja hyvä niin.
Meil toimii kans eläinhuolto täällä juuri noin. Sillä erotuksella, että mitään tollasta koiratarhaa ei ole, vaan katuelämä on ainoa mahdollisuus, jollei kotia löydy. Mä oon mukana kissojen vastaavassa yhdistyksessä, kun kissat on kulttuurisyistä vielä koiria huonommassa asemassa. On hieno katsoa, kun eläimiä aina silloin tällöin pääsee hyvään kotiin. Peukut sinne!
VastaaPoistaR
tuolla, tuona kyseisenä päivänä sai kodin 14 kissaa, ja 5 koiraa. täti siellä kertoi että kissat saa ponta delgadassa helpommin kodin, kun siinä "kaupunkialueella" ihmiset asuu aika paljon kerrostaloissa.
VastaaPoistameinhän piti tässä hiljakseen alkaa muuttua kissaperheeksi, mutta ei sittenkään ilmeisesti vielä noin kymmeneen vuoteen ainakaan ;)
Joo tääl on joku ihme kissapelko. Ne on suunnilleen samassa asemassa ku rotat, aina vähän väliä on tapauksia ku niitä myrkytetään tarkoituksella. Koiria taas ei koskaan (onneksi). Sit taas esim. Turkissa käydessä oon huomannut, että siellä kissa on arvostettu, katukissojakin leikitetään jne.
VastaaPoistaKyllä teillä taitaa hetki mennä...sais olla melkoinen katti, joka ton lauman jatkoksi suostuis. Mut onhan niitäkin ;) Meil on toi yks Suomesta reissannut sisäkissa ja sille varmaan otetaan kaveri vielä ennen Suomeen paluuta, ongelmana vaan on noi meidän ulkokissoiksi adoptoituneet tapaukset, et miten ne sit...suomikisua ei voi päästää niiden kans kontaktiin, koska noilla saattaa olla tauteja, joihin tolla ei oo alkeellisintakaan vastustuskykyä.
R
Ihanaa, että on muitakin samanlaisia sopivasti vinksahtaneita. ;) Joitakin päätöksiä ei tarvitse tehdä, ne vain tapahtuvat, kun on silmät (ja sydän) sopivasti auki. Meillekin tuli samalla tavalla yllättäin vuosi sitten eläinsuojelutapaus-koiruus (tosin ihan Suomesta) neljän lapsen perheemme ja yhden koiran jatkeeksi, ja hienosti on mennyt. Turjakkeen lojaalisuus uutta laumaa kohtaan on horjumatonta. Kiitos muuten mainiosta blogistasi. Käyn täällä aina säännöllisesti vilkuilemassa ja virnistelemässä; niin mehevästi ja aidosti nimittäin kirjoitat rankoistakin aiheista.
VastaaPoistaihanaa anonyymi että on mein lisäksi muitakin "sopivasti vinksahtaneita"! ;) meilläkin näyttää yllättävän hyvältä nyt alkuun, ottaen huomioon että murun vanhempi koiruus on aika epäsosiaalinen tapaus... saa nähdä miten homma etenee...
VastaaPoista