noi voi perkele.

näin unta että ylilääkäri oli käynyt lukemassa mun blogia, ja jouduin puhutteluun koska täällä kiroillaan niin paljon.
anna mun kaikki kestää.

kiroilulla on vaan mein perheessä pitkät perinteet. mun mutsi on tosi paha suustaan, ja sen isä on aikanaan ollut kanssa. mua nauratti ihan hitosti kun mun isä oli järkyttänyt omaa äitiään sanomalla v-sanan ekaa kertaa sen kuullen jokus kaksvitosena. seurusteltuaan jo tovin mun mutsin kanssa.

teininä kun oon vihasena päästellyt ärräpäitä, on mun mutsi jatkanut mun kirosanalitanioita suvereenisti mitä uskomattomimmilla manasanayhdistelmillä. on multa aika äkkiä kadonnut kiukku hervottoman kikatuksen alle.

esikko on saanut luvan 15-vuotiaana päättää itse kuulostaako kiroilu fiksulta, ja haluaako se manata julkisesti. eipä montaa ärräpäätä ole siltä lentänyt vielä, kirosanoja vilisevästä kasvuympäristöstä huolimatta.
"noi on aikuisten sanoja" sanoo ruttukin. eikä kiroa. on edes joku oppi mennyt sille perille.

edellispäivänä ulkoa kuului tajuton raketin pamahdus. "voi peekeje!" kiljasi nuorimmainen*. sen sijaan että olisin pystynyt kertomaan kundille "aikuisten sanoista", joita lapset ei saa käyttää, nauroin vedet silmissä moista spontaanireaktiota.

äitinsä poika.

"älä mamma suutu sille." sanoi ruttunaama. "se ei vielä ymmärrä että ne on aikuisten sanoja, emmäkään pienenä ymmärtänyt." kertoi hän. emmä suutu. koska mun suu tuskin ikinä siistiytyy tästä itä-helsinki moodista, kerrotaan aikuisten sanoista sitten kun tilanne ei ihan näin yllättäen tule eteen, ja mulla pokka edes vähän pitää. 

* musta tuntuu että viimeviikolla kun vetäsin rattailla kanttariin, niin tärähtäneiden rattaiden uumenista kuului tuo sama sana silloin. en vaan ollut asiasta ihan varma, niin annoin olla.