jes, leikkaus. not.

mein elämä kun ei koskaan ole rauhallista ja stabiilia, ja aina kun tuntuu tulevan näitä uusia käänteitä, niin tässäpä yksi taas.

murun nilkka leikataan ylläripylläri maanantaina.
siitä seuraa: 
a) koiralenkkiä tiedossa.
b) lapsenhoitoa/viihdytystä tiedossa.
c) sairaanhoitoa tiedossa.
d) mielenjärkkymistä tiedossa.
ja
e) joulusuunnitelmat ei tiedossa.

huoh.
mä en tiiä pitäisikö päivystyksestä tulevan bonarivapaan murun leikkauspäivänä, koska se haluaa että olen pitämässä sitä siellä kädestä. (tosin sen äitikin on täällä, joten ehkä anoppi hoitaa lässytyksen ja ressauksen sairaalassa.) vai pitäiskö vapaan leikkauksen jälkeisenä päivänä, jolloin ehkä kotona tarvitaan sairaanhoitoa ja sympatiaa. vai pitäisinkö vapaan sittenkin uuden vuoden tienoilla, jolloin ehkä sit lähdetään anopille, kun muru tuskin autoa ajaa pari pvää leikkauksen jälkeen, eli joulun maalla joutuu ehkä unohtaan.

seuraavaks. mitä tehdä neljällä koiralla, kun muru ei kuuteen vkoon kepittä kävele. teenkö 6 lenkkiä töiden ja lastenhoidon lisäksi, vai annetaanko piskejä isovanhemmille hoitoon. jos annetaan hoitoon, ketkä lähtee? muru haluis antaa omansa, mutta mä en erakkovanhusta tässäkohtaa tahtois antaa muuanne.

sit vielä. muksujen tarha on kiinni, ja nuo hiukan vilkkaamman puoleiset rakkaudenhedelmät sitten hilluu kotona kepillisen vanhempansa "riesana" noin kolmisen viikkoa. kukahan niitä ulkoiluttaa kun mä olen töissä?

eikä vähiten huolestuta se, että jos tuo murunen nukautetaan leikkauksen ajaksi (takajalasta kaivetaan jänne, josta askarrellaan uusi nivelside) niin herääkse edes? miten tollanen hyperallergikko selviää siitä lääkelastista? ja toiseks ei ole kivaa ajatella toipumisaikaa sillä kipulääkearsenaalilla mikä sille on sallittua.

puh huijaa.
no johan me kaikesta selvitään tietty. nyt vähän vaan hiRRvittää.

tässä tulee olemaan kaikkien mielenterveys, ja tää parisuhdekin hiukka koetuksella.
he he. vielä naurattaa. takaan että avautumista tiedossa lähiviikkoina.
palaillaan.