anoppi läks.
emmä sen fiilareista tiiä, mutta mä tykkään siitä ihmisestä tosi kovin. se on aito oma ittensä ja vaikka se on tosi erilainen perusteiltaan kun minä, niin ollaan melkiistä aina samalla aaltopituudella. sille on helppo puhua, ja se puhuu tosi kovin itekin, nii aika sujuu mukavasti.
mua oikeen sydämestä otti kun se makas sohvan nurkas ja lapset kömpi sen päällä. "hei pidetäänks toiki?" ehdotin murulle. ei pidetty, vaikka kai tänne olis sopinu. ainaki vähäks aikaa. seittemäänkymmeneen neliöön kuus ihmistä ja viis koiraa, eikä tehny ees tiukkaa.
no pääs anoppi sitten omiin rauhoihinsa. otti tosin mukaansa kaksi koiraa omansa lisäksi. huomenna meiltä lähtee yksi lapsi vielä. eli kaks, kaks, kaks jää kotiin. (kaks aikuista, kaks lasta, kaks koiraa.) tuntuu nii tyhjältä ja hiljaselta vaihteeks.
vähän vielä tuuninkia ja pieni pyörähdys kaupungilla.
murunkin kuume on asioissa. mun silmään vaan leikkaushaava näytti tulehtuneelta. tohtori mama sitä tänään vähän tuunas. katsotaan huomenna sit mitkä mein joulusuunnitelmat oikeesti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti