sunnuntai 11. joulukuuta 2011

joulumieli

joulu on kuulemma vaikeaa aikaa köyhissä lapsiperheissä (lähde: ylen uutiset). niinkö?
mä nyt valitettavasti voisin sanoa että kaikki on suhteellista.
uutisessa mainittiin että köyhien lapsille voi tulla paha mieli kun ei pääse päiväkodissa leveilemään lahjoilla niinkun muut joulun jälkeen.

siis mitä?
sekö on joulun mittari?
kuka saa mitäkin tavaraa?

ei jumankekka. mä oon niin kyllästynyt tämmöseen uutisointiin.
vai onks ihmisten elämä oikeesti tommosta?
siis kasvattaako normi-ihminen lapsensa niin (kieroon) että se vetää kilarit ja maailma loppuu jossei joulupaketissa ole uutta pleikkaa, ipodia, barbia, nukketaloa yms yms? kun joillakuilla on ihan oikeesti ihan tosi tiukkaa.

meillä on ihan oikeesti tosi tiukkaa. mut käsittääkseni mun lapset ei jää mistää paitsi. osittain varmaan sen takia etten mä myöskään markkinoi niille asiaa niin. voitte vaan kuvitella kuinka elätetään viiden hengen taloutta yhden ihmisen sos&terv.alan tuloilla. helsingissä.

mä henk.koht arvostan mun puolisoa valtavasti juuri siitä(kin) syystä että sen mielestä perusasiat on valtavan hienoja. ja lapset näköjään kasvaa luonnostaan tähän perheen henkeen.

joulupaketeissa on nyt lapsille villasukat sekä rutulle nukke ja bamille auto. mummeille on sanottu ettei krääsää jouluksi tarvita. kiitos. ilotellaan sit leipomalla pipareita ja pullaa yhdessä. sitten vietetään aikaa kynttilänvalossa ja syödään pari palaa suklaata.

emmä mitenkään dumaa materiaalista joulua. kukin saa toimia niinkun haluaa. ja repiä ilonsa mistä lystää. mä vaan itse olen ihan helvetin kyllästynyt tähän yleiseen kulutusjuhlaan.


1 kommentti:

  1. Huomasin saman tutun fb:ssä erään vanhemman miehen seinällä. Siinä kans surkuteltiin ja voivoteltiin.

    Menin sitten fiksuna (?!) tyttönä kirjoittamaan näin:

    "Meilläkin asutaan köyhyysrajan alapuolella :D muttei se kyllä oo meitä haitannut. Ja meillä ja lapsella on kaikki mitä tarvitaan. :)

    "10 euron ruokabudjetilla päivässä"

    No kolmen hengen perheessä meillä menee ruokiin ja taloustarvikkeisiin kuukaudessa 400 ja minusta sillä saa jo vaikka mitä (se onkin tosin 13 e/vrk). Meillä ei kylläkään sitten mitään vaatteita tai rakennekynsiä sun muita hömpötyksiä ostella kuin tarvittaessa. Eikä rakennekynsiä silloinkaan. Ja silti päästiin käymään koko perheellä amerikassa ja omistetaan auto (no, asuntoa ei omisteta). Ja otetaan huomioon, että kyllä meillä on rahaa palanut lääkärilaskuihin, lääkkeisiin ja sairaalayöpymisiin jne.

    Tämä siis pointtina siihen, etten ymmärrä miksi nykypäivänä valitetaan kaikesta ja miksi kaikilla pitäisi olla kaikkea? Ja eritoten miksi ollaan kateellisia toisen tuloille ja omistamille asioille? Tai miksi köyhä ei osaisi olla onnellinen ilman ylimääräistä materiaa?"

    Olen onneton tosin muista syistä, mutta niitä ei rahallakaan saa. Ja meidän lapsella on jo nyt (2v) minun mielestäni aivan LIIKAA leluja!

    Tiedän kyllä että meilläkin menot kasvaa, jos ja kun perhe kasvaa ja lapsille tulee ikää. Puhumattakaan siitä että ottais asuntolainan. (Mutta en kannatakaan huonolla maksukyvyllä 30 vuoden laina-aikoja joilla vain tuetaan talouskuplan syntymistä.) Ja toki minäkin toivon etten ikuisesti ole opiskelija vaan pääsen myös tienaamaan perheelle. Silti en halua tehdä lapsistani materialisteja. En vaikka rahaa olisi kuin roskaa.

    VastaaPoista