se rutun oksupoksu osui aika hyvään saumaan. minneen ei päässyt, oli pakko pysähtyä. se jäi jotenkin päälle.
vaikka tuntu kurjalta hömöttää kotona koko viimeviikonloppu, niin se muistutti mua tärkeestä asiasta. meinaan, ai niin, eihän tässä ole mihkään kiire, valmiissa elämässä. mulle kaikki tarpeellinen on täällä. kotona, näissä ihmisissä. näissä tavallisissa tekemisissä.
me on piirrelty ja leikitty.
mä oon maannut lastenhuoneen lattialla kattelemassa kattoa kun muksut leikkii.
oon lukenut merenrannassa yksin.
oon lukenut sängyssä.
oon lenkittänyt koiria rauhallisesti kävellen.
oon jutellut puhelimessa ystävien kanssa.
oon syönyt yksin karkkia.
sisällä on joku rauha.
vaikka ystäväni eilen epäili että "se juna meni jo, ja mama, sä seisot laiturilla..." en usko. kattokaa vaan.
enää yksi työaamu, sit laskeudun lomaan. aion ottaa rennoista kesäpäivistä irti sen mikä mulle kuuluu.
lomalla ei ole mitään tekemistä suunnitteilla, muuta kun rauhaa ja lepäämistä. ja olkoon se niin.
nyt on pakko ajatella itseä ja ottaa relasti.
aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti