"mamma!"

voih!
mulla on semmoinen pieni nukke, joita muilla oli lapsena. vihdoin oon saanu semmosen.
mutta tää ei makaa paikallaan ja auo ainoostaa silmiään.

se juoksee mun perässä, etsii mut puistosta, tulee syliin.

ja huutaa monotonisella äänellä "mamma! mamma!"
ja ilahtuu vilpittömästi, kun mä ilahdun niin vilpittömästi.

voih!
se on n-i-i-i-i-i-n maailman hellyyttävää!
ja se alkaa sittenkin puhua muuta kuin pingua! *

(pojan sanavarasto on ollut puolen vuoden ajan jo: anna, äithii, hauva, pää, tää. nyt tulee sujuvasti yhtäkkiä lisäksi: mamma, ma (=mami), tette (=ruttu), nenä, pipi, vaapaa (varpaat), puuo (puuro), pa (pastilli).

* esim. ruttu kompastui omassa huoneessa. ja sit se alkoi itkeen. kysyin että mitä kävi, niin poika sit esitti mulle sujuvasti tapahtumat. osoitti ruttua, puhui pingua, heitti lipat lattialle, ja esitti itkevänsä, puhui lisää pingua siskoa osotellen. ja sitten kävi halaamassa ja lohduttamassa siskoa.