ruttu!

voi video tota nelivuotiasta. se on niin helmi penska, hyvässä ja pahassa.
onneksi se on niin pirun nätti likka, vois muuten tulla hankala elämä noin vastahankasen luonteen kanssa.
puuh.

en ymmärrä miten jollakulla voi olla asia niin nurinpäin. suht joka päivä. se on aina erimieltä, olis aina halunnu jotakin muuta kun sitä mitä on tarjolla.

se vilpittömästi kertoo että "tää ruoka on aika pahaa, mut syön sen kummiskin." (kasvatus!) se olis halunnut paahtoleipää siinä kohtaa kun leipä on jo voideltu. se olis ottanu viilin siinävaiheessa kun puuro on pöydässä. se kinaa ja riitelee joka ruoasta, tai ainakin sillä on jotakin sanottavaa. se olis halunnu just sen sadun joka on jo nukkuvan veikan kanssa samassa huoneessa, tai sen lastenohjelman joka on lainassa naapurissa. tai sen mekon joka on pesussa, tai ne pikkarit jotka on liian pienet. tai sen lelun joka on veikan kädessä. tai apua kun en voi sitä antaa, tai ei apua kun tarjoan. se saa riidan aikaan jopa tussikynien tai pomppivan wc-paperirullan kanssa.

luulis että se on syntyny pers edellä tähän maailmaan.
luoja, anna mulle pitkä pinna, että osaan olla rauhallinen vaikka neiti oppositio pitää mekkalaa, päivittäin, useita kertoja. että osaan politikoida oikein sen kanssa, ja pitää rakkaudelliset rajat. ja antaa tarvittaessa siimaa tommoi vastarannan kiiskelle.

yks päivä ruttu oli kauhuissaan kun mami karsi siltä jonkun etuuden. "kun en tiennyt että ohjeita pitää noudattaa. en tiennyt että ootte tosissanne." jep. vai niin.

mutta.
se on vilpittömän huumorintajuinen ja hoksaava natiainen. sillä on hauskat jutut, tarttuva nauru ja söötti hymy. se rakastaa täysillä ja vilpittömästi kaikkia läheisiään. se kertoo sen usein.
"mä just rakastan tota spanielia, ja vanhaherrakoiraa. tot yhtä mä en nii rakasta, ko se varasti multa pullan. (kaksi vuotta sitten, miten se voi sen muistaa edes!) se lohduttaa veikkaa kun veikan pää kolisee. rakastaa sitä hurjasti. se kyselee siskostaan kun se on poissa, ja nauttii tyttöjenjutuista mitä sisko sen kanssa puuhaa. se rakastaa mamia, ja ikävöi sitä hirveästi kun se on töissä. puhumattakaan siitä vilpittömästä ihailusta jota mä saan osakseni. se tykkää l- ja m-tädeistä. arista. hengellisestä äidistä. se värittää, piirtää ja lukee mielellään. tekee palapelejä. leikkii veikan kanssa.

se kyselee mahdottomia ja mahdollisia. se ihmettelee missä tissit viipyy, vaikka hän on nyt niin kovin kasvanut. se pitää pedantisti kiinni sunnuntain kaakaopäivästä. hermostuu jos tarjoaa namuja muuna kun namipäivänä. saa pska-potkuraivarit jos luulee ettei esmes hampaita meinata pestä.

onneksi en näe tulevaisuuteen, ja kyseisen neidin murrosikään jo nyt.

toisaalta yhden tutun lapsi oli 3-4vuotiaana äärettömän raivokas ja hankala. ja murrosikäisenä äärettömän tasainen. siinä olis ruttunaamalle hieno kehityskaari tuommoinen, sanon minä.