jostaki syystä noi mun kaks nuorimmaista on tosi melusaa sakkia. muru ei siihen aina o kovin tyytyväinen. ko pitää aina huutaa ja kiljua. me yritetään ohjata suurin melu- ja riekkusaaste pihalle, mutta kyllä sitä kotonakin piisaa. välillä, valitettavasti.
pari kohtaa on semmosia missä oon tyytyväinen kun ääntä oikeesti niistä lähtee.
a) jos ne leikkii kahdestaan omassa huoneessa. (ne toisaan leikki kahdestaan tosiaan jo!) silloin pieni melusaaste kertoo että hyvin menee, eikä "pahuuksia" olla tekemässä. muut äidit huomio. jos kaksi tai useampi lapsi touhuaa hiljaa omassa huoneessaan, yleensä siellä on vähintäänkin töllöntyöt meneillään, jos ei jopa jotakin ihan hengenvaarallista.
b) lapsen komean ilmalennon jälkeen, kun oma sydän lyö kaks tyhjää, on eka hyvä merkki jos penska huutaa. näin opetti terveysneuvonnan täti, ja oma äiti aikanaan. kyllä. se on tajuissaan, ja refleksit kunnossa.
eli penskat on hengissä kun ne huutaa. tietää lähiömutsi.
Pakko kommentoida tännekin, että onneksi joo sitä mekkalaa on tähän saakka aina ollut niin paljon, ettei oo tarttenut huolestua ;) Ja tämä periaate pätee myös esim. uimarannalla.
VastaaPoistaMutta, meillä on kyllä poikkeuksellisesti niin, että edes niitä hölmöimpiä tekoja ei oo koskaan tehty hiljaisuudessa vaan tasaisesti pulisten, hihkuen ja huudahdellen. Nii-i, ja siks ne joskus onnistuukin niin täydellisesti, kun äiti luulee et "toi on sitä normaalia leikkimisen ääntä".
Kerrankin olivat esim. kasanneet kolme tuolia pinoon, kiivenneet siitä kiikkerän hyllyn päälle ja kurkotelleet katon rajasta jotain (en muista enää mitä). Ja meil on aika korkeet huoneet, kova lattia ja hylly huojuu ja heiluu. Kaikki tämä silmänräpäyksessä ja iloisesti kalkattaen :/
Blogilista on pudottanut sinun blogin ja yhden toisenkin pois mun suosikeista (ja samalla rss-feedistä). Tajusin vasta tänään, mistä päivityshiljaisuus täällä johtuu. Ei ollut päivityshiljaisuutta, vaan Blogilista bugasi :( Tai siis bugaa yhä.
VastaaPoista