- muutetaanks me?
- joo. kai me sit muutetaan.
muru on joskus seurustelun alkuaikoina kertonut että sen suurin toive on perhe, omakotitalo, koirat ja valkonen lauta-aita. nonni. sen toiveen viimenen osa on käymässä toteen. olisko siinä ollut vielä rauhallista elämää toiveena, mutta ihan liioitteluun ei taivuta.
mua vaan rassaa mun lähiömutsi-statuksesta luopuminen. musta on kiva asua täällä lähiössä, rappioromanttisessa 50-luvun asunnossa. ei kuulosta ihan mun omalta astuminen mihinkään keskiluokkasempaan unelmaan, vaikka joskus olen sitä toivonutkin. mulle on ollut hyvä näin.
uusissa ympyröissä painaa suku, sauna, rauhallinen ympäristö, ja aika mielettömän hieno, uusi kämppä. oma piha, mihin saan istutettua pionin. kerrankin kuuntelen myös järjen ääntä. sitä että nää neliöt on vaarassa käydä sikakalleiksi tulevien perusparannusten vuoksi. kalliimmiksi kun sataneliöinen rivari vähän kauempaa.
maanantaina tulee kiinteistövälittäjä kylään. jännittää mitä se sanoo. jos ei ole tästä asunnosta tulossa persnettoa, olemme, kyllä, mahdollisesti muuttamassa. koska sitten rahkeet riittää. maanantaihin asti kaikki on, edelleen, auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti