kun elämässä tulee muutoksen paikka, nään aina samaa unta.
oon mein mummin laivassa, ja mennään sillä jostain koskesta alas.
kivikkoinen, matala, virtaava vesi, joka läpi on aina päästy. joskus pärskähtämällä, joskus hitaasti luovien.
tälläkertaa itse koski oli nopea pärskähdys, mutta sen jälkeen joessa vesi oli matalaa, ja pohjassa mielenkiintoisia kuvioita. luulin että pohja hirttää kiinni, mutta ei niin käynytkään.
osan matkaa roikutin rohkeesti poikulin kinttuja reelingin yli, lämpimässä vedessä.
hmm. olis taas unitulkilla töitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti