minä itte

ihana tuo pieni minä itte-mies!

olis aivan mahtavaa itse omistaa moinen itsetunto mikä tollasta 2-vuotiasta pojanvesseliä vie etenpäin.
sä halusit leluja yläsängystä, ja hait tomerana poikana korokkeen (noin 10cm) "minä kiipiin sinne!"  julistat. eikä edes hätkähdä vaikket puoleenväliin matkaa ylttänyt. roikuit vaan yläsängyn rimoissa ja ähisit "mä kiipiin sinne, mä kiipiin...." juoksuradalla sä olit sisartas puoli rataa jäljessä ja kiljuit onnessas "mä saan teten kiinni!!!" samoin sä kirmaat koirain perässä ulkona "mä saan sen kiinni!" ja jos et saakaan, niin sit voit vaan vaihtaa sääntöjä ja alkaa kiljumaan "sä oot hippa!" ja lähtä itse karkuun. lautapelissä voi hyvin väittää kirsikkaa pähkinäksi, ja unossa kaikki kortit käy, koska ne käy. syliin voi mennä kun haluaa. ja räät saat pyyhkiä mamman rinnuksille tai omaan hihaan.

kaksvuotiaana saa olla itsepäinen ilman että kukaan dumaa sua. sä voit vastata kaikkeen ei, ei, EI! tai illalla alkaa inttää että on aamu. tai että hän on mami. tai että mehu on maitoa. tai että onhan kaapissa purkkaa. on. on. on. koska sinä tiedät. ja jos joku on eri mieltä, aina voi vähän kiljua.

aina on sun vuoro kun sä oot kaks. ainakin sun mielestä. voit kiljua jos joku on eri mieltä. sä voit nauraa täysiä, ja parkua kovaa. aina. ja laulaa kaikki biisit just niinkun itte oot ne kuullut, ja lausua runot myös*. kaikki on kuitenkin haltioissaan.

[*vivve ja vavve mökihäänä, evivät ovivat ykkinäähä, ovi oli hukotta, ikkunat olivat hukotta ja piipun päävvä oli hattu. vivve o vivve ja vavve o vavve. teehä voi kaikkihavve. viee piti vahatta, ja vaae piti mahatta, vaakikii ko heovi täyhi]