ainii. myttypoikasella on rs-virus. henki köhisee ja pihisee, ja se itkee ihan jonkun toisen lapsen äänellä. säälittävä pikku räkämies jaksaa kuitenkin hymyillä ja olla söötti.
eilen kävittiin arvauskeskuksen kautta lastenklinikalla. oli pitkä reissu, täys työpäivä tehtiin. (arvauskeskus 2h + klinikka 5h) lopputulemana tieto että poika hapettuu hyvin, ja hätää ei ole, oli kyllä reissun väärti.
muuten. päivystävän ak-lääkärin kanssa meillä ei kemiat oikein kohdanneet, ja seuraavan sairastumisen kohdalla käännyn taas rakkaan yksityisen lääkäriasemani puoleen. siellä on kokeneet lääkärit, jotka ei terveysportista "googleta" mikä lasta saattais vaivata, eikä äyski lapsen äidille epävarmuuttaan. ihme että jaksoin pitää kuononi kiinni ja näytellä tolloa. enskerralla en jaksa.
ymmärrän että jostakin on alotettava, mutta lääkärin propseja ei nosta se, että lapsen ainoan asiantuntijan, äidin, havaintoja ja huomioita pidetään toisarvoisina ja aliarvioidaan. kokeneelle ja ammattiaan arvostavalle lääkärille vanhemmat ei ole arvovaltaa uhkaava tekijä, vaan tärkeä tiedonlähde - ettäs tiedätte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti